Yhdysvallat ja raha: mitä erilainen rahakulttuuri voi opettaa suomalaiselle?
Credit Score pyörittää elämän valintoja, tippi päättää loppusumman ja opintolaina piinaa vuosikymmeniä. Mitä Yhdysvaltojen rahakulttuuri voi opettaa suomalaiselle rahasta, kuluttamisesta ja yhteiskunnasta?
Mimmien Jenkkien kirjeenvaihtaja Henna Alanko on huomannut, että Suomen rahakulttuuri on poikkeuksellisen tasa-arvoinen. Kuva: Ilari Ilvessalo, Mimmit sijoittaa
Kun muutin Yhdysvaltoihin, ajattelin ymmärtäväni rahaa melko hyvin. Olin kasvanut Suomessa, jossa talous on monella tapaa ennakoitavaa: hinnat ovat selkeitä ja järjestelmät toimivat tukien kansalaisten arkea.
Yhdysvalloissa huomasin nopeasti, että samat säännöt eivät päde.
Tippauskulttuuri, voimakas kulutuskulttuuri ja luottoon perustuva arki lävähtivät vasten kasvojani. Monet näistä asioista poikkeavat paljon siitä, mihin Suomessa olemme tottuneet. Samalla ne ovat pakottaneet tarkastelemaan omaa ajattelua rahasta uudella tavalla.
Olen asunut Yhdysvalloissa aiemmin vuosina 2017 ja 2024, ja viime vuonna muutin tänne määrittelemättömäksi ajaksi. Se on tarkoittanut myös sitä, että oma talous on pitänyt opetella rakentamaan uudessa ympäristössä ja uudenlaisilla säännöillä.
Tässä kolme asiaa, jotka Yhdysvallat on opettanut minulle rahasta.
Järjestelmä perustuu luottoon
Ensimmäinen konkreettinen yllätys tuli jo asuntohakemuksessa.
“Mikä on sun credit score?”
Credit Score on pisteytys, joka kuvaa sitä, kuinka luotettava olet luoton käyttäjänä. Se ei perustu pelkästään siihen, maksatko laskut ajallaan, vaan myös siihen, miten aktiivisesti ja millä tavalla käytät luottoa. Tämä numero vaikuttaa yllättävän moneen asiaan arjessa: esimerkiksi siihen, millä ehdoilla saat lainaa ja usein myös siihen, saatko haluamasi vuokra-asunnon.
Iso ero Suomeen on se, että tätä scorea pitää aktiivisesti rakentaa. Pelkkä velan välttely ei riitä, vaan luottoa pitää käyttää säännöllisesti ja hallitusti, usein esimerkiksi luottokorttien kautta.
Minulla ei ollut aluksi lainkaan luottohistoriaa, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että aloitin nollasta. Vaikka oma talous oli kunnossa, en ollut vielä “olemassa” järjestelmän näkökulmasta. Tämä havainnollisti hyvin sen, miten paljon järjestelmä voi vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin. Ne, jotka osaavat hyödyntää sitä, voivat päästä nopeasti eteenpäin, mutta ulkopuolelta aloittaville lähtötilanne on eri.
Kaikki maksaa ja usein enemmän kuin luulet
Toinen asia, joka yllätti, oli se, kuinka monesta asiasta maksetaan erikseen.
Esimerkiksi: Maksoin noin sata dollaria siitä, että sain tehdä veroilmoituksen. Toisin sanoen maksoin siitä, että voin maksaa veroja!!? Crazy!
Myös arjen hinnat toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Kaupassa näkyvä hinta ei ole lopullinen, vaan verot lisätään kassalla. Lisäksi moniin palveluihin liittyy erilaisia lisämaksuja, joita ei aina huomaa etukäteen.
Tippauskulttuuri tuo oman lisänsä. Monissa tilanteissa odotetaan 15–25 prosentin tippiä, mikä tekee lopullisesta hinnasta vähemmän ennakoitavan. Ja tästä ei sovi joustaa, vaikka mieli joskus tekisikin. Monien palkka voi koostua suurimmaksi osaksi tipeistä, sillä monilla aloilla ei ole yhteisesti sovittuja vähimmäispalkkoja, kuten Suomessa.
Kun tähän yhdistää esimerkiksi sen, että jo pelkkä yliopistoon hakeminen maksaa, alkaa hahmottua kuva järjestelmästä, jossa yksilö kantaa suuren vastuun kustannuksista.
Turva ei ole itsestäänselvyys
Suurin ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä liittyy ehkä kuitenkin taloudellisen turvan tunteeseen.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta tukee, jos elämässä tulee vaikeampi vaihe. Yhdysvalloissa tukiverkko on olemassa, mutta se ei ole samalla tavalla kattava.
Esimerkiksi terveydenhuolto voi olla kallista ilman vakuutusta, ja koulutus maksaa merkittävästi. Ilmiö tunnetaan laajasti “opintolainakriisinä” (Student debt crisis), jossa opintolainat voivat vaikuttaa talouteen pitkään valmistumisen jälkeen (opintolainahyvityksestä ei ole tietoakaan…). Eli käytännössä perustarpeista huolehtiminen on täysin yksilön vastuulla, eikä valtion tai edes osavaltion rooli ole olennainen.
Tämä näkyy myös arjessa: taloudellinen epävarmuus on monelle todellisuutta, eikä puskuria ole aina mahdollista kerryttää samalla tavalla kuin Suomessa (jos on fiksu rahankäyttäjä, kuten kaikki Mimmit!).
Mitä nämä ovat opettaneet rahasta?
Suurin oivallukseni ei kuitenkaan liity yksittäisiin kuluihin tai säästövinkkeihin, vaan on osa jotain suurempaa. Se liittyy siihen, miten paljon järjestelmä vaikuttaa siihen, mitä pidämme “hyvänä taloudenpitona” tai miten navigoimme henkilökohtaisen talouden kysymyksiä.
Suomessa hyvä talous tarkoittaa usein varovaisuutta, ennakoitavuutta ja riskien hallintaa. Yhdysvalloissa korostuu enemmän aktiivisuus, optimointi ja kyky toimia järjestelmän sisällä.
Ehkä tämän voisi tiivistää näin: Raha ei ole vain yksilön valintoja vaan myös se järjestelmä, jossa niitä tehdään. Ja eri järjestelmät opettavat meitä ajattelemaan rahasta eri tavoin ja niissä on omat hyvät ja huonot puolensa.
Itselle tämä on ollut jo tähän mennessä jännittävä matka! Asuminen vieraassa maassa antaa täysin uutta perspektiiviä siihen, miten hienosti ja yhteisöllisesti monet asiat Suomessa hoidetaan. <3
