Korkeakoulutetut Janita, 27, ja Ina, 36, kertovat, millaista työttömän arki oikeasti on – “Ajattelin, että tämä vie vielä hulluuteen”

Miltä tuntuu, kun irtisanominen osuu omalle kohdalle, työpaikkaa ei löydy kokeneellekaan tekijälle ja töitä ei saa alalla, jossa työllistymisen piti olla ihan varma nakki? Korkeakoulutetut Janita ja Ina kertovat avoimesti, kuinka työttömyys on vaikuttanut omaan talouteen, mielenterveyteen ja itsetuntoon.

Työttömyys on kasvanut erityisesti alle 30-vuotiaiden ja vastavalmistuneiden keskuudessa. Kuva: Mimmit sijoittaa

“Rehellisesti: en ajatellut, että olisin tässä tilanteessa ikinä”, toteaa 27-vuotias Janita Behr, joka jäi äkillisesti työttömäksi viime kesänä.

Nyt hieman yli vuosi sitten tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunut Behr on ollut työttömänä noin kahdeksan kuukautta.

“Kun aloitin opinnot tutalla, silloin sanottiin vahvasti, että meidät tullaan repimään työelämään ennen kuin edes olemme valmistuneet”, hän muistelee.

Tuotantotalouden diplomi-insinööreillä on perinteisesti ollut korkea työllisyysaste, ja jopa 89 prosentilla vastavalmistuneista on työpaikka valmistumishetkellä. Heikentynyt työllisyystilanne on kuitenkin alkanut näkyä myös aloilla, joita on pidetty varmoina väylinä saada työpaikka.

Työttömiä korkeakoulutettuja ennätysmäärä

Suomessa on tällä hetkellä noin 350 000 työtöntä, joista 65 000 on korkeakoulutettuja. Korkeakoulutettujen ammattijärjestön Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren kuvasi Ylelle korkeakoulutettujen työttömyystilannetta “pahimmaksi tällä vuosituhannella”. Työttömyys on kasvanut erityisesti alle 30-vuotiaiden ja vastavalmistuneiden keskuudessa.  

Äkillinen työttömyys aiheutti Janitan arkeen, talouteen ja ajattelutapoihin muutoksia, joihin hän ei ollut valmistautunut. 

Ensi töikseen työttömäksi jäätyään Janita irtisanoi. Kampin vuokra-asuntonsa. Oli löydettävä halvempi koti.

Raha ja työttömän mielenterveys

Työttömyys on myllännyt Janitan kulutustottumukset uusiin uomiin. Rahasta ja omasta toimeentulosta stressaaminen on vienyt hetkittäin mielenterveydenkin koetukselle.

“Tuli nopeasti sellainen fiilis, ettei voi tehdä mitään: en voi mennä syömään, kahville, sosiaalisiin juttuihin, enkä voi tehdä oikeastaan mitään mihin liittyy raha.”

Janita sai aluksi hänen palkkansa mukaan laskettua työttömyyskassan tukea verojen jälkeen noin 1400 euroa kuussa. Pian tilille kilahtava summa putosi 1100 euroon. 

Tällä hetkellä Janita maksaa pääkaupunkiseudun yksiöstään vuokraa 700 euroa kuussa, joten yli puolet työttömyystuesta menee vuokraan. Lisäksi Janitalla on säästöjä, jotka hupenivat kovaa tahtia etenkin aluksi.

“Työttömyys herätti siihen, että pystyn elää paljon vähemmällä. Se on ollut tietyllä tapaa rikkaus ja hyvä oppi.”

Janitan sympatiat menevät etenkin heille, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan säästöjä, huono tukiverkko tai jo valmiiksi ongelmia terveyden kanssa.

“Pitkä työttömyys, säästöt hupenevat, ja yritetään elää minimaalisilla tuloilla, mitä saa työttömyyskassasta tai Kelasta. Siinä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin ostaa ruokaa lopulla rahalla mitä jää. Voin kuvitella, miten paljon tämä vaikuttaa mielenterveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin, ja tuottaa ihmiselle ongelmia myös tulevaisuudessa.”

Vuosien kokemus ja monipuolinen cv

Markkinoinnin tradenomi ja pitkän ja monipuolisen työuran markkinoinnin parissa tehnyt Ina Nyström, 36, on ollut työttömänä pian vuoden.

“Olin vähän ehkä jopa naiivi. Ajattelin, että minulla on niin hyvä cv ja kokemus, että löydän kyllä duunia. Aikaisemminkin olen ollut työtön, mutta korkeintaan kolme kuukautta”, Ina kertoo. 

Viime kesän jälkeen Ina on tehnyt työnhakua 6 tuntia päivässä. 

“Kun huomasin, ettei töitä olekaan helpolla tarjolla, siitä työnhausta tuli nopeasti se työ.”

Tunteiden mylläkkää

Janita ja Ina toteavat, että päivittäisten tunteiden skaala on ollut työttömyyden aikana suuri: helpotusta, pettymystä, vihaa, epätoivoa, surua. Työttömyys on vaikuttanut myös itsetuntoon.

“Yllätyin, miten nopeasti työttömänä tuli pieni olo itsestä. Ajattelin, että olen tehnyt jotain väärin, enkä ole tarpeeksi hyvä. Sellaista itsesyyttelyä omassa päässä”, Janita pohtii.

Ina kertoo olevansa itsevarma, sosiaalinen ja positiivinen tyyppi, mutta työttömyyden aikana on tullut hetkiä, kun hän ei enää tunnista itseään.

“Olen ollut itseäni kohtaan aika kriittinen. Välillä tulee hetkiä kun tuntuu, etten tuo mitään mihinkään, minusta ei ole mitään hyötyä ja elän vain omassa pienessä kuplassani”, Ina kuvailee.

“Arvotan itseäni aika pitkälti sen kautta, että olisin työllistetty. Suomessa on klangi, että työttömiä pidetään hieman sellaisina luusereina, jotka makaavat sohvalla, elelevät valtion tuilla tai muiden rahoilla. Ja totuus on kuitenkin se, että moni työtön ei haluaisi mitään niin kovasti kuin töitä.”

Ina huomaa ajattelevansa usein erityisesti heitä, joilla on vielä huonompi luotto tulevaisuuteen ja työllistymiseen kuin hänellä itsellään. 

“Uskon, että monet tarvitsevat työttömyyden aikana nykyistä enemmän tukea. Voimavaroja itsestä voi jo valmiiksi ahdistavassa tilanteessa olla vaikea löytää, ja helposti sitten syrjäytyy.”

Työnhaku on yhtä vuoristorataa

Myös työnhaku ja sen aiheuttama tunteiden vuoristorata on ollut mimmien mukaan henkisesti raskasta. 

Uudesta työpaikasta on aluksi innostunut, tehnyt useita tunteja töitä hakemuksen eteen, käynyt ehkä haastattelussakin – ja kaiken päätteeksi sähköpostiin kilahtaa “valitettavasti et tullut valituksi” -viesti.

“Se haastattelun jälkeinen kielteinen vastaus tuntuu 10 kertaa pahemmalta kuin se, että ei olisi päässyt edes haastatteluun. Onni ja innostus vaihtuvat hetkessä taas epätoivoon”, Ina kuvailee vuoristoratamaisia fiiliksiä.

“Pahinta on tunne siitä, että näin pahassa työttömyystilanteessa ei voi itse vaikuttaa siihen, saako töitä vai ei. Että oma tulevaisuus on muiden käsissä. Siitä kontrollin puutteesta seuraa tosi avuton olo”, Janita summaa.

Myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat olleet lähes päivittäin läsnä. Muilla on työt, rahaa vaativia harrastuksia, vapaa-ajan menoja ja ravintolaillallisia, ja itsellä on päivät pitkälti täynnä tyhjää, Janita ja Ina kuvailevat. 

Molemmat kertovat, että arjen ja rutiinien ylläpitäminen on ollut ajoittain hankalaa.

“Ajankäyttö on pyörähtänyt aivan päälaelleen: työelämässä aikaa ei riittänyt tarpeeksi, kun teki töitä 8–9 tuntia päivässä. Töiden jälkeen ehti ehkä urheilla ja tehdä ruokaa. Nyt työttömänä aikaa päivissä on puolestaan ihan liikaa”, Janita kuvailee.

Joinakin päivinä Janita on viettänyt puolet päivästä katsellen sarjoja sängyssä.

“Ajattelin, että tämä vie vielä hulluuteen,” hän naurahtaa.

Urheilu, salilla käyminen, kävelylenkit ja läheisille puhuminen ovat olleet molemmille tärkeitä henkireikiä työttömyyden aikana. Helpottavaa kummastakin on ollut myös huomata, kuinka empaattisesti muut suhtautuvat tilanteeseen, vaikka työttömyyden stigma onkin jännittänyt etenkin uusia ihmisiä tavatessa.

Vertaistukea ja hyviä uutisia

Sekä Ina että Janita ovat jakaneet ajatuksiaan ja työnhakuprosessiaan somessa. Vertaistuki on ollut tärkeää.

“Olen halunnut somevideoilla tuoda esiin työnhaun molempia puolia: positiivisia fiiliksiä, että haastattelujakin saa, mutta samaan aikaan rehellisesti kertoa, jos on paha olla tai harmittaa. Meitä on kuitenkin monia tässä samassa tilanteessa”, Ina toteaa.

Somesta on saanut toisinaan vinkkejä myös työpaikoista. Janitalla Tiktok-videot johtivat vastikään työhakemukseen oman alan työpaikkaan sekä haastattelukutsuun.

Muutaman kuukauden rekryprosessin jälkeen Janita sai iloisia uutisia: hän on tullut valituksi!

“Ensimmäinen tunne puhelun saatuani oli tajuttoman epärealistinen: onko tämä joku läppä?” Janita kertoo.

Janitan uudet työt ovat artikkelin julkaisuhetkellä jo alkaneet.

Ina lähettää edelleen 20–30 työhakemusta kuussa ja jakaa kokemuksiaan työttömyydestä sekä työnhausta Tiktok-videoillaan.