Ensimmäinen opiskelupaikka vai uusi suunta? Pohdi näitä asioita, kun mietit kouluun hakemista

Yhteishaku on tältä vuodelta ohi, mutta oman tulevaisuuden pohtiminen ei katso kalenteria. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa oppiminen tapahtuu eri tavoilla, mutta mistä tietää, mikä tapa sopii itselle?

Kun tulevaisuus on risteyksessä, oikea valinta ei löydy pelkästään koulutusalaa vertailemalla. Kuva: Mimmit sijoittaa

Muutama vuosi sitten kesken työpäivän havahduin ajatukseen, ettei yliopistossa siihen asti opiskelemani asiat olleet oikeastaan valmentaneet minua työelämään. Pidin kyllä opinnoistani ja olin oppinut kaikenlaista, mutta päivittäinen työarkeni oli melko kaukana siitä, mitä olin yliopistossa tottunut tekemään.

Tämän pohdinnan seurauksena päätin aloittaa myös toisen tutkinnon – tällä kertaa ammattikorkeakoulussa. 

Suomessa monia aloja voi opiskella sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa: journalismia, viestintää, markkinointia ja muita kaupallisia aloja, sosiaalityötä, liikuntaa sekä useita eri teknillisiä tai luovia aloja.

Olen itse opiskellut yliopistossa valtio- ja yhteiskuntatieteitä, ja ammattikorkeakoulussa markkinointia ja viestintää. Nyt kun opinnot molemmista tutkinnoista ovat aivan pian suoritettuina, voin jakaa tärkeimmät oivallukseni liittyen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eroihin.

Huomautettakoon kuitenkin, etten ole opiskelutaustani perusteella välttämättä oikea ihminen kertomaan teknisillä aloilla opiskelusta tai vaikkapa eroista lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi opiskelun välillä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan avata yleisemmällä tasolla yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisiä eroja. 

Vielä lukiossa moni nimittäin ajattelee (mukaan lukien minä!), että korkeakoulujen ero on lähinnä haastavuustasossa ja koulutuksen pituudessa. Vähän samanlainen valinta, kuin että kirjoittaako pitkän vai lyhyen matikan.

Todellisuus on kuitenkin monisyisempi, ja seuraavaksi kerron miksi. Olit sitten ensi kertaa kouluun hakeva, alanvaihdosta haaveileva tai kouluvalinnoista stressaavan nuoren vanhempi, haluat lukea tämän jutun.

Ajattelua vai käytäntöä?

Ilmeisin ero liittyy siihen, miten koulut suhtautuvat tietoon. Siinä missä ammattikorkeakoulu kysyy, miten oppeja voisi hyödyntää työelämässä, pyrkii yliopisto selittämään, miksi asiat toimivat niin kuin ne toimivat. Ensimmäisessä suhtautuminen tietoon on siis varsin käytännönläheinen, kun taas jälkimmäisessä ollaan uteliaita syvemmällä tasolla ja tietoa pidetään arvokkaana sen itsensä takia.

Karkeasti: ammattikorkeakoulussa oppii enemmän konkreettisia työelämätaitoja, yliopistossa taas kriittisyyttä ja tiedon analysointia.

Ammattikorkeakoulussa monilla kursseilla näkyy vahva työelämäpainotus, ja tutkintoon kuuluu yliopistoa enemmän harjoitteluita. Opiskelu tapahtuu siis lähempänä tulevia työtehtäviä.

Toisaalta ammattikorkeakoulussa on vähemmän sellaista, mitä ei voisi työelämässä oppia. Tietysti tutkinto taskussa on helpompaa päästä kiinni työelämään ja koulu toimii hyvänä valmennuksena siihen, mutta jos jostain syystä työskentelet jo haluamallasi alalla ilman koulutusta, ei ammattikorkeakoulututkinto automaattisesti tuo merkittävää lisähyötyä.

Yliopistossa työelämälähtöisyys vaihtelee huomattavasti enemmän aloittain. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että yliopistot ovat ensisijaisesti olemassa tieteen tekemistä varten. Tietysti vain pienestä osasta opiskelijoita tulee tutkijoita, ja valtaosa päätyy muihin töihin, mutta työelämään valmentaminen ei ole yliopistojen päätehtävä.

Yliopistossa keskitytään enemmän teoriaan, tieteelliseen ajatteluun ja tiedon tuottamiseen. Nämä itsessään ovat yleishyödyllisiä taitoja työelämässä.

Kouluista avautuvat urapolut voisi tiivistää näinkin: ammattikorkeakouluista valmistuneilla työllistyminen ja ura ovat yleensä selkeämpiä, mutta yliopistossa valmistuneilla saattaa olla enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia laajemmalla skaalalla.

Ryhmätöitä vai itsenäistä syventymistä?

Siinä missä ammattikorkeakoulussa ehkä ajatellaan, että tekemällä oppii, tapahtuu yliopistossa oppiminen enemmän lukemalla ja analysoimalla. Aiheisiin syvennytään ja niitä pohditaan perusteellisemmin.

Ajattelen, että yliopistotutkinto vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä. Varsinkin gradun tekeminen on usein jonkinlainen osoitus siitä, että jaksat sitoutua pidempään projektiin, joka haastaa myös kärsivällisyyttäsi.

Ammattikorkeakoulussa puolestaan tehdään paljon ryhmätöitä. Ehkä niiden paljous on peruja koulutuksen työelämälähtöisyydestä, sillä se on taito, jota taatusti jokainen tulee elämänsä aikana tarvitsemaan.

Se, mitä molemmat koulut kuitenkin opettavat, on itsenäisyys.

Oman kokemukseni mukaan kouluja yhdistää nimittäin se, että vastuu aikataulusta on pitkälti itsellä. Kukaan ei siis varsinaisesti seuraa, pysytkö tavoiteaikataulussa.

Lisäksi olen itse saanut aina tarpeen vaatiessa joustoa molemmissa kouluissa. Kun olen ollut päivät töissä, olen suorittanut kursseja enemmän itsenäisesti. Kun taas olen ollut täyspäiväisesti opiskelija, olen voinut käydä paikan päällä luennoilla. On kuitenkin selvää, että monilla aloilla itsenäinen etäopiskelu ei ole edes vaihtoehto.

Ei se, mitä opiskelet, vaan miten hyödynnät sinulle tarjotut mahdollisuudet

Päädyitpä opiskelemaan mitä tahansa, haluan painottaa yhtä asiaa:

Suurimmat opit ja työelämän kannalta monet hyödylliset taidot olen oppinut erilaisten side questien kautta.

Opintojen ohella kannattaa mennä mukaan järjestötoimintaan tai tuutoriksi, lähteä vaihtoon, käydä työelämä-excursioilla ja opiskelijatapahtumissa. Opiskelijoille tarjotaan koko ajan kaikenlaisia mahdollisuuksia, eikä siitä kaikesta aina kiireen keskellä tajua olla kiitollinen.

Oma kokemukseni on, että opiskeluvuosista saa enemmän irti, kun aina välillä tarttuu uusiin jännittäviin mahdollisuuksiin, joita koulu mahdollistaa.

On myös hyvä pitää mielessä, että aina opiskeluvalinnat eivät mene ykkösellä maaliin. Moni vaihtaa suuntaa joko kesken opintojen tai muutaman työelämässä vietetyn vuoden jälkeen.

Onkin hyvä pitää asenne avoimena muutoksille. Elämässä nimittäin harvoin kaikki on selkeää tai täydellistä. Oppiminen tapahtuu usein erehtymisen kautta, ja se on oikeastaan aika hienoa.