Elämä ei pysähdy välivuoteen – näin Leena hakee sinnikkäästi opiskelupaikkaa

Miltä tuntuu, kun oma unelma opiskelusta viivästyy vuosi toisensa jälkeen, ja muut tuntuvat etenevän elämässään? Leena kertoo luovista keinoistaan selviytyä pääsykoeurakasta ja paljastaa suunnitelmansa napata koulupaikka ensi keväänä.

Joskus unelmat ottavat aikaa enemmän kuin toivoisi. Kuva: Veera Kesänen

Kun korkeakoulut syksyisin alkavat ja kaupunkien kadut täyttyvät haalareihin sonnustautuneista opiskelijoista, näky on monille kivulias muistutus: tänäkin vuonna jäin opiskelupaikkaa vaille.

“Aluksi tuntui, ettei elämä liiku eteenpäin”, Leena kuvaa tuntemaansa, kun koulupaikka jäi jälleen saamatta. Leena ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Leena haki opiskelemaan hammaslääketiedettä ensimmäistä kertaa vuonna 2023, joten parhaimmillaan hän voisi aloittaa jo kolmannen opiskeluvuotensa tänä syksynä, niin kuin monet ystävät ympärillä tekevät. Sen sijaan koulupaikan ovet eivät ole vieläkään auenneet.

Vaikka takana on jo muutama epäonnistunut yritys päästä opiskelemaan, ei Leena ole menettänyt toivoaan. Itse asiassa toivo ja motivaatio ovat vain kasvaneet.

“Isoin motivaationi on se, että tiedän kirkkaasti haluavani opiskelemaan. Enää se ei ole ainoastaan toive tai unelma, vaan myös päätös. Tunnen ja tiedän vielä onnistuvani, kunhan teen töitä sen eteen”, Leena kertoo.

Vaikka pettymys on jokaisella hakukerralla ollut suuri, Leena ei suostu kutsumaan viimeistä parin vuoden ajanjaksoa välivuosiksi.

“Karsastan ajatusta, että elämässä olisi välivuosia, sillä oikeastihan elämä tapahtuu tässä ja nyt”, hän sanoo.

Kun kouluun hakeminen vie voimat ja rahat

Vaikka olo on nyt toiveikas, se ei ole aina ollut sitä. Kouluun hakeminen on vienyt sairauslomalle, ja sen myötä syönyt kaikki Leenan säästöt.

Kun Leena haki ensimmäistä kertaa opiskelemaan, hän teki vielä täyspäiväisesti töitä ja sen päälle luki kymmeniä tunteja viikossa pääsykokeisiin. Taloudellisesti työnteon vähentäminen ei ollut mahdollista, ja sen vuoksi hän paloi loppuun ja päätyi sairauslomalle. 

Ne olivat Leenalle synkkiä aikoja, sillä 700 euron sairauspäiväraha oli tuolloin ainoa tulo, jonka hän sai. Silloin täytyi alkaa karsimaan perusasioista: lopettaa rakas harrastus ja vaihtaa halvimpiin mahdollisiin tuotteisiin, koska muuhun ei yksinkertaisesti ollut varaa. Tilanteessa apua oli kuitenkin kumppanista, joka pystyi ostamaan ruokaa jääkaappiin.

Leena ei varsinaisesti koe epäreiluuden tunnetta, mutta täysin tasavertaisena hän ei pääsykoejärjestelmää pidä – hakemisella voi nimittäin olla korkea hintalappu. 

Varsinkin hakupainealoilla korostuu maksullisten valmennusten tärkeys, ja niihin Leenallakin on mennyt jo nelinumeroinen summa rahaa. 

Itsensä näköinen elämä vaatii luovia ratkaisuja

Olosuhteet ovat pakottaneet Leenan keksimään luovia keinoja rahoittaakseen elämänsä ja helpottaakseen luku-urakkaa.

Voidakseen vähentää töitä, Leena hakeutui opiskelemaan ammattikouluun liiketalouden perustutkintoa. Nyt hän on Kelan silmissä opiskelija, ja siksi oikeutettu opintotukeen ja opintolainaan. Niiden avulla Leena pystyy työskentelemään vähemmän, ja enää töihin menee 15 tuntia viikossa.

Koska kyseessä on toisen asteen tutkinto, ei hän menettänyt ensikertalaisstatustaan, josta on hyötyä, kun mielii opiskelemaan korkeakouluun. Lisäksi Leena pitää liiketalouden opintoja aidosti mielenkiintoisina, eikä opiskelu tunnu siksi liian raskaalta.

“Jos ja kun lopulta pääsen opiskelemaan yliopistoon, aion tehdä töitä opintojen ohella. Se saattaa olla vaikkapa kaupan kassalla, ja tällöin merkonomin papereista tulee olemaan sekin hyöty, että voin saada parempaa palkkaa verrattuna pelkän lukion käyneeseen”, Leena kertoo.

Osa-aikaisen työn ja etätutkinnon lisäksi aikaa jää myös pääsykokeisiin lukemiselle – tosin ei yhtä paljon, mihin hän on aiemmin tottunut.

“Aiemmista hakukerroista olen oppinut, ettei 30 lukutunnin viikkotahti ole itselleni kestävää. Jos haluan oikeasti sisäistää lukemani, on määrää vähennettävä. Siksi olen jo aloittanut lukemaan ensi kevään pääsykokeisiin, mutta enää en pidä kirjaa siitä, kuinka paljon viikossa luen”, Leena kertoo.

Kaiken ydin on ollut sen tajuamisessa, että täytyy löytää itselleen toimivat ratkaisut.

Siinä missä hän ennen pakotti itsensä opiskelemaan tietyn määrän viikoittain, nyt hän luottaa siihen, että sisäinen motivaatio kantaa, ja lukemista kertyy kyllä riittävästi, vaikkei siitä pidäkään kirjaa.

“Less is more. Kun luen, keskityn siihen täysillä, mutta kun teen jotain muuta, en mieti lukemista”, hän tiivistää nykyisen ajattelumallinsa.

Rennompi ote toi varmuutta ja uskoa itseensä

Nyt, kun Leena on voinut opiskella toisaalta rennommin ja sen myötä keskittyneemmin, on hän sisäistänyt opiskelemiaan asioita aivan uudella tavalla. Tämä on puolestaan lisännyt uskoa omiin kykyihin. Tällaiset pienet onnistumisen kokemukset ovat vahvistaneet tunnetta siitä, että pääsykokeissa onnistuminen on vielä mahdollista.

Aiemmat epäonnistumiset ovat opettaneet Leenalle myös jotain arvokasta:

“Vastoinkäymisiltä ei voi elämässä välttyä, ja kun niitä vielä elämässä väistämättä tulee, tiedän selviäväni niistä”, hän toteaa.

Muita samassa tilanteessa kamppailevia hän muistuttaa siitä, ettei elämä oikeasti jumita paikallaan, vaikka tällä hetkellä se siltä tuntuisikin. 

“Vaikka et juuri nyt eläisi sellaista elämää, josta haaveilet, yritä silti tehdä tämän hetkisestä tilanteesta itsellesi paras mahdollinen. Elämä ei valu hukkaan, vaikket pääsisi heti opiskelemaan”, hän toteaa.