Voiko taide olla hyvä sijoitus? Näin pääset alkuun
Tuntuuko osakkeisiin tai rahastoihin sijoittaminen tylsältä? Onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja! Taiteeseen sijoittaminen voi olla hauska vaihtoehto taiteesta kiinnostuneelle.
Asiantuntijan mukaan sijoitustaide ei yleensä ole vahvasti poliittista, uskonnollista tai pornografista. Kuva: Mimmit sijoittaa
Taiteeseen sijoittaminen on perinteisesti mielletty varakkaiden harrastukseksi, mutta tilanne on muuttumassa.
Filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija Pauliina Laitinen kertoo, että taidemarkkinat ovat olleet murroksessa koronavuosista lähtien. Erityisesti nuorten ja naisten kiinnostus taiteen keräilyyn on kasvanut, ja Laitinen uskoo sen muuttavan koko kenttää.
Kysyimme Laitiselta, mitä perusmimmin tulisi tietää taiteeseen sijoittamisesta. Mennään suoraan asiaan!
Mistä aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle?
Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle altistamalla itsensä taiteelle.
Perehtymisen voi aloittaa museo- ja gallerianäyttelyitä kiertämällä ja taiteilijoiden elämäkertoja lukemalla. Lisäksi Laitinen vinkkaa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan kannattaa katsoa mahdollisimman paljon kuvia taideteoksista.
“Kun jostain teoksesta pitää erityisen paljon, kannattaa syventää tiedonhakua kyseisen taiteilijan tuotantoon ja alkaa etsiä myytyjen teosten hintoja netistä. Tämän kautta voi saada ymmärrystä eri tyyleistä ja siitä, miksi jokin teos on taidehistoriallisesti merkittävä ja mihin sen hinta perustuu”, Laitinen kertoo.
Taidesijoituksiin liittyvien lainalaisuuksien ymmärtäminen alkaa tämän jälkeen.
Laitinen suosittelee aloittamaan kevyesti: hankkimaan esimerkiksi grafiikkaa tunnetuilta taiteilijoilta noin 500 euron hintaluokassa ja kokeilemaan sen myyntiä myöhemmin huutokaupassa. Näin saa käytännön tuntumaa ostamiseen, myymiseen ja kulurakenteisiin.
Rahastosijoittamiseen verrattuna taiteeseen sijoittaminen vaatii siis enemmän pääomaa, mutta miljonääri ei tarvitse olla aloittaakseen.
Sijoittamiseen liittyy aina riskejä – eikä taide ole poikkeus
“Lähtökohtaisesti taidesijoituskohteen hankkiminen on hyvä investointi, mutta muutama perusasia on tarkistettava ennen hankintaa”, Laitinen toteaa.
Hänen mukaan merkittävimmät riskit liittyvät aitouteen ja hintaan. Aitousepäily voi romuttaa teoksen arvon, ja ylihintaan ostettu teos voi jäädä pitkäksi aikaa tappiolliseksi. Siksi kaikki selvitykset on tehtävä ennen kauppaa.
Laitinen korostaakin asiantuntijan käytön merkitystä. Erityisesti vanhemman taiteen kohdalla taustat kannattaa tarkistaa useammasta lähteestä. Asiantuntijat auttavat tarkistamaan kaikki yksityiskohdat ja että hinta on kohdallaan.
“Jokaisella teoksella on oma hintahaitarinsa, jonka sisällä hinta on perusteltu. Tämän alle jäävä teos on alihinnoiteltu ja sen ylittävä ylihinnoiteltu. Arvokkaan ja vanhemman taiteen kohdalla hinnoitteluun vaikuttaa useita mittareita, minkä vuoksi hinnan määrittely voi vaatia perusteellista taustatutkimusta”, Laitinen kertoo.
Nykytaiteessa taiteilija ja galleristi määrittävät teoksen hinnan. Hintataso nousee yleensä hyvän myynnin, näkyvyyden ja erityisesti museo-ostojen myötä. Museohankinta toimii ankkurina, joka vakauttaa ja usein nostaa koko tuotannon hintatasoa.
Mistä tietää, milloin taide on sijoitus?
Taidetta on valtavasti: eri aikakausilta, eri tekniikoilla ja eri puolilta maailmaa. Laitisen arvion mukaan vain noin kaksi prosenttia kaikesta taiteesta voidaan nähdä varsinaisina sijoituskohteina. Nämä teokset ovat useimmiten jo klassikoita, eli teoksia, jotka ovat läpäisseet ajan testin.
“Tuore nykytaide on sen sijaan aina riskisijoitus. Vain noin joka kymmenennen lahjakkaan, yhä elävän ja vakiintuneen aseman saavuttaneen taiteilijan tuotannosta kasvaa aidosti sijoituskohteita”, Laitinen kertoo.
Sijoituskelpoinen teos on osoittanut merkittävyytensä paitsi taiteellisesti myös markkinoilla. Sen arvo on säilynyt tai kasvanut talouden suhdannevaihteluista ja muotivirtauksista huolimatta.
Myös teosten sisältö vaikuttaa.
“Sijoitustaide ei yleensä ole vahvasti poliittista, uskonnollista tai pornografista. Markkinoilla kysyntä kohdistuu teoksiin, jotka puhuttelevat laajasti ja kestävät aikaa”, Laitinen toteaa.
Vanhemman taiteen kohdalla sijoituspotentiaalia voi seurata jälkimarkkinoilla, erityisesti huutokaupoissa. Verkosta näkee, miten teosten hinnat ovat kehittyneet esimerkiksi taiteilijan kuoleman jälkeen. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeinen abstrakti ja puoliabstrakti taide sisältää Laitisen mukaan edelleen nousupotentiaalia.
Lisäksi Laitinen muistuttaa, että vaikkeivat kaikki teokset ole varsinaisia sijoituksia, saattavat ne silti olla keräilykohteita, joiden arvo pysyy tasaisena ajasta toiseen.
Taiteen ostamista ei siis ole syytä pelätä, sillä kyse ei ole rakettitieteestä.
Jos Laitinen saisi antaa vain yhden neuvon aloittelevalle taidesijoittajalle, se olisi tämä:
Osta aina niin laadukasta kuin pystyt – ja muista neuvotella hinnasta.
