Muotijuttu vai alidiagnosoitu todellisuus: mikä selittää nuorten naisten keskittymishaasteita?

Keskustelu nuorten naisten ADHD-diagnoosien ympärillä on käynyt tänä syksynä jälleen kuumana. Joidenkin mielestä keskittymishaasteiden taustalla on tarkkaavaisuushäiriö, toisten mielestä liiallinen vaativuus. Kumpi on keskittymishaasteiden taustasyy?

ADHD:sta on alettu puhua muotidiagnoosina ja jopa itse keksittynä tai aiheutettuna ongelmana. Kuva: Veera Kesänen, Mimmit sijoittaa

Lisääntyneen tietoisuuden, ilmiön saamaan mediahuomion ja diagnostiikan kehittymisen vuoksi yhä useampi nuori nainen on hakeutunut ADHD- eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön tutkimuksiin ja saanut diagnoosin viime vuosien aikana.

Samalla ADHD:sta on alettu puhua muotidiagnoosina ja jopa itse keksittynä tai aiheutettuna ongelmana. 

Lokakuussa Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa psykiatrian erikoislääkäri totesi, että hänestä useiden keskittymisvaikeuksien vuoksi lääkäriin hakeutuvien naisten oireita selittäisi ADHD:n sijaan niin kutsuttu pinnistelijän syndrooma. Pinnistelijän syndroomalla tarkoitetaan sitä, että suorittamiseen taipuvaiset naiset vaativat itseltään liikaa ja oireet ovat seurausta ennemminkin tästä kuin tarkkaavaisuushäiriöstä.

Onko nuorten naisten keskittymishaasteiden taustalla siis liiallinen vaativuus vai tarkkaavaisuushäiriö?

Harva tulee vastaanotolle syyttä

Terveystalon Lapin alueen vastuupsykiatri, psykiatrian erikoislääkäri Joni Saarela toteaa, että arvio täytyy tehdä aina yksilötasolla. Hän painottaa, että tutkimustiedon perusteella naisten ADHD ilmenee tyypillisesti eri tavalla kuin miesten ja jää siksi usein diagnosoimatta. Samaan aikaan Saarelan mukaan tutkimukset osoittavat, että Suomessa ylidiagnosoidaan ADHD:ta koko väestön osalta.

“Meillä ihmisillä on alttiutta haksahtaa joko-tai-ajatteluun. Mikään ei sulje pois sitä, että yksilöllä voi olla samanaikaisesti haasteita, jotka johtuvat ADHD:sta ja vaativasta persoonallisuudesta”, Saarela toteaa.

Saarela on ollut jäsenenä Terveystalon työryhmässä, joka on kehittänyt yhtenäisen tutkimus- ja hoitopolun neuropsykiatrisille häiriöille, joihin ADHD kuuluu. Lisäksi hän tekee ADHD-diagnooseja päivittäisessä työssään.

“Oma kokemukseni työstäni vastaanotolla on, että hyvin vähän vastaanotolleni tulee sellaisia nuoria aikuisia, joilla ei ole perusteltua syytä epäillä tarkkaavaisuushäiriötä”, Saarela sanoo.

ADHD ei katso arvosanoja tai uramenestystä

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan pinnistelijän syndrooman ja ADHD:n erottaa elämässä pärjääminen: pinnistelijän syndroomasta kärsivä on pärjännyt elämässään keskimääräistä paremmin, kun taas henkilöllä, jolla on ADHD, on ollut elämän varrella haasteita pärjäämisen kanssa esimerkiksi opinnoissa, töissä tai ihmissuhteissa.

Saarela ei yhdy tähän väitteeseen.

“Jo vuosia sitten muistan lukeneeni koulutusmateriaaleista, että ihminen voi olla kaikkein korkeimman yliopistotutkinnon suorittanut ja hyvin akateemisesti menestynyt, mutta hänellä voi silti olla ADHD”, hän toteaa.

Samalla Saarela muistuttaa, että elämme todennäköisyyslaskennan maailmassa ja pääsääntöisesti työelämässä ja opinnoissa pärjääminen laskee todennäköisyyttä sille, että henkilöllä olisi ADHD.

Pärjääminen voi peittää oireet alleen

Saarela korostaa, että koulussa tai työelämässä hyvin pärjänneiden naisten kohdalla on suuri riski sille, että tarkkaavaisuusoireiston merkitystä vähätellään. Hän muistuttaa, että elämässä on muitakin osa-alueita ja sen vuoksi on hyvä tarkastella ihmisen elämää kokonaisuutena: onhan elämässä voimavaroja ja jaksamista harrastuksille, ihmissuhteille ja perhe-elämälle.

“Tapaan usein sellaisia nuoria aikuisia naisia, jotka ovat menestyneet työelämässä ja opinnoissa hyvin, mutta heidän kotinsa saattaa olla kaaos. Ihmiset saattavat sanoa, että tuntuu ettei ole muuta elämää kuin se työ, koska siitä selviytyminen vie niin paljon ylimääräistä”, Saarela sanoo.

ADHD:sta johtuvia haasteita elämässään kokenut on saattanut kehittää toimintatapoja, joiden vuoksi oireet jäävät näennäisesti piiloon, ja työelämässä ja koulussa pärjätään. Samalla nämä toimintatavat voivat kuitenkin kuormittaa yksilöä melkoisesti.

“Ihmisellä saattaa mennä moninkertainen määrä aikaa työn viimeistelyyn ja huoliteltuun ulkomuotoon saattamiseen, jos hän esimerkiksi joutuu tarkastamaan neljä tai viisi kertaa tekemäänsä työtä. Tällainen alttius huolimattomuusvirheille, vaikka rima on asetettu korkealle, on yksi keskeinen tekijä, joka voi kieliä ADHD:sta”, Saarela sanoo.

Lisäksi Saarela nostaa esiin impulsiivisuuden. Mikäli on taipumusta toimia impulsiivisesti ja esimerkiksi lähteä mukaan uusiin projekteihin hetken mielijohteesta ja haalia itselleen enemmän tekemistä kuin voimavarat sallivat, saattaa se olla merkki ennemminkin ADHD:sta kuin vaativuudesta.

Yleisiä oireita ovat myös orientaatioon liittyvät haasteet, kuten taipumus aikaoptimismiin.

Taustasyyn selvittäminen voi tuoda helpotusta arkeen

Jos arkielämässä kokee keskittymiseen liittyviä haasteita, on niiden juurisyytä hyvä lähteä selvittämään. Vaativuus, kuormittava elämäntilanne ja ruuhkavuodet voivat kaikki aiheuttaa keskittymisvaikeuksien kaltaisia psyykkisia oireita.

Jos oireilu johtuu ADHD:sta, voi diagnoosin ja hoidon saaminen helpottaa arkea merkittävästi.

“Ajattelen, että diagnosoimaton ADHD on inhimillinen tragedia. Hoitamaton ADHD voi aiheuttaa merkittäviä haasteita mielialalle, ahdistukselle ja masennukselle näiden arkielämää haastavien oireiden lisäksi”, Saarela toteaa.

Naisilla ADHD voi näyttäytyä erityisen kuormittavana läpi elämän, sillä sukupuolihormonimuutokset näkyvät haastavina oireina kolme kertaa todennäköisemmin naisilla, joilla on todettu ADHD. Tämä tarkoittaa sitä, että kuukautisten alkamiseen, raskauteen ja vaihdevuosiin liittyvä oireilu sekä PMS-oireet voivat olla voimakkaampia ja vaikeampia naisille, joilla on ADHD.