Kirje kaikille entisille nuorille – mitä haluaisin vanhempien sukupolvien ymmärtävän

Toivon, että vanhemmat sukupolvet, sekä etenkin kokeneet päättäjät ymmärtäisivät, että perinteisten poliittisten ratkaisujen lisäksi tarvitsemme suuremman mittakaavan rohkeita muutoksia ja uudistamista, kirjoittaa Mimmien toimittaja Aino-Maija Makkula.

Vanhempien sukupolvien tulisi kuunnella nuorempiaan, muistuttaa Aino-Maija Makkula. Kuva: Mimmit sijoittaa

Kuten useimpina jouluina, myös tänä vuonna keskustelu maailmantilanteesta ja politiikasta kävi joulupöydässämme kuumana. Pöydän ympärille oli kerääntynyt läheisiä ja sukulaisia eri ikäluokista, eikä arvojen ja näkemysten yhteentörmäyksiltä vältytty – tutkimusten ja gallupienkin mukaan nuorten ja keski-iän ylittäneiden poliittiset näkemykset ja arvot eroavat toisistaan.

Aino-Maija Makkula. Kuva: Eeva Valtokari

Usein keskustelu itseäni reippaasti vanhempien kanssa tuntuu etenevän samalla kaavalla: minä olen äärimmäisen huolissani planeettamme ja ihmiskuntamme tulevaisuudesta, toinen osapuoli pyrkii vakuuttamaan minut siitä, että kyllä tämä tästä, jatketaan vain eloa kuten ennenkin, kyllä joku jotain keksii.

Kriisejä on ollut aina – ja tulee aina olemaan

Vastaus vaihtelee, mutta sisältö tuntuu olevan sama:

”Onhan niitä kriisejä ennenkin ollut. Ja kyllä niistä on aina selvitty!”

Ihan totta. Jokainen sukupolvi on kohdannut ainakin yhden tai useamman kriisin, kuten sodan pelkoa, talouskriisejä, pandemioita tai poliittisia jännitteitä, joiden jälkeen elämä on palautunut kutakuinkin normaaleihin uomiinsa.

 Esimerkiksi vuosina 1940–1950 syntyneet muistavat vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin ja 90-luvun laman, joka iski etenkin työikäisiin suomalaisiin. 60- ja 70-luvuilla syntyneet sen sijaan elivät nuoruuttaan seuraten mediasta kylmää sotaa, Venäjän ja Yhdysvaltojen valtataistelua ja asevarustelua. 80-luvuilla kuvatuista uutisklipeistä käy ilmi, että ihmiset olivat todella huolissaan ja moni pelkäsi ydinsotaa ja jopa maailmanloppua.

Nuoret näkevät maailman kriittisemmin kuin moni keski-iän ylittänyt

Itseäni vanhemmilla tosiaan on enemmän kokemusta elämästä ja kriiseistä. Elämänkokemuksen mukana on mahdollisesti vahvistunut myös tunne siitä, että vaikka maailmantilanne menisi hetkellisesti päin prinkkalaa, lopulta asiat kääntyvät parhain päin. Ovathan vanhemmat sukupolvet nähneet, miten ohjuskriisi ratkesi neuvotteluin, kylmä sota päättyi ja Suomi nousi 90-luvun lamasta. 

Monien 40–70-luvulla syntyneiden käsitys ”hyvästä maailmasta” perustuukin sodan jälkeisten vuosikymmenten vakaudelle. Aikaan, jolloin elettiin talouskasvun kulta-aikaa, hyvinvointivaltiot laajenivat ja poliittisiin ratkaisuihin luotettiin.

Sen sijaan me 1990-luvulla syntyneet ja nuoremmat emme ole todistaneet elinaikanamme, miten poliittisilla päätöksillä saadaan Suomi nousuun tai vältetään ydinsota. Meillä ei ole samanlaisia elämän saatossa muodostuneita uskomuksia tai välttämättä edes tunnetta siitä, että kaikki järjestyy.

Ja ehkä juuri siksi nuoret näkevät nyt maailman toisin – tuoreemmin ja kriittisemmin – kuin moni keski-iän ylittänyt.

Tarvitsemme rohkeampaa politiikkaa

Tällä hetkellä minä ja miljoonat ikäiseni katsomme maailmaa, ja tunnemme olevamme tutkijoiden lisäksi ainoita, jotka näkevät asiat niiden todellisessa valossa: yhteiskuntamme eriarvoistuu hälyttävästi, vauraus ja valta kerääntyy pikkubussilliselle rikkaita, talousjärjestelmämme rakoilee ja planeettamme on tulessa.

Käsillä olevat kriisit ovat luonteeltaan sellaisia, jotka ihan jokainen meistä kohtaa ensi kertaa, iästä ja elämänkokemuksesta huolimatta.

Toivon, että vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvet, sekä etenkin kokeneet päättäjät ymmärtäisivät, että perinteisten poliittisten ratkaisujen lisäksi tarvitsemme suuremman mittakaavan rohkeita muutoksia ja uudistamista, joka vastaa tämän ajan kriiseihin. Moni kaltaiseni korkeakoulutettu ja yhteiskunnallisista asioista perillä oleva nuori peräänkuuluttaa yhdessä alan tutkijoiden kanssa täysin uutta systeemiä, jossa yhteiskunnan toimivuuden perusta ei ole voittojen maksimoiminen miljardöörien taskuun tai luonnonvarojen ylikuluttaminen talouskasvun kustannuksella.

Joten vanhempi, jos keskustelet nuorempiesi kanssa maailmantilanteesta tai politiikasta, pyydän: ole avoin, kuuntele, ole valmis oppimaan ja muuttamaan kantaasi. Meillä nuorilla on tärkeää sanottavaa. Sen kuuleminen on vähintä, mitä voit tulevaisuutemme eteen tehdä.