Kauneuden uusi luokkaero: Kenellä on varaa vastata nykyisiin kauneusihanteisiin?

Keskustelu esteettisten toimenpiteiden yleistymisestä on käynyt kevään aikana kuumana. Kauneustoimenpiteiden normalisoituminen voi synnyttää uudenlaista eriarvoisuutta. Kenellä on varaa vastata nykyisin kauneusihanteisiin?

 Kasvavat ulkonäköpaineet ja esteettisten toimenpiteiden yleistyminen voivat heijastua myös sukupuolten väliseen taloudelliseen tasa-arvoon. Kuva: Mimmit sijoittaa

Jos joku olisi kysynyt viisi vuotta sitten, voisinko joskus ottaa botoxia otsaani, vastaukseksi olisi saanut jyrkän ei:n. 

Tuolloin esteettiset toimenpiteet tuntuivat kaukaiselta asialta, joka ei koskettanut tavallisen korkeakouluopiskelijan elämää, ajattelua tai keskusteluja millään tapaa.

Viidessä vuodessa jokin on muuttunut. 

Asenteeni ovat pehmentyneet. “Ei ikinä” on vaihtunut muotoon “Ehkä joskus”.

Yhä useammin mietin, mitä tapahtuu, kun aiemmin poikkeuksellisina pidetyt toimenpiteet alkavat tuntua tavalliselta itsestä huolehtimiselta.

Muutos vaikuttaa tapahtuneen myös muualla kuin pääni sisällä. Aihe tuntuu tulevan vastaan kaikkialla.

Luen some-keskusteluja puolesta ja vastaan, näen Instagramissa kaupallisia yhteistöitä esteettisiä toimenpiteitä tarjoavien kauneusklinikoiden kanssa, käyn aiheesta keskusteluja ystävieni kanssa ja olen oppinut tunnistamaan, miltä botox-otsa näyttää.

Kuulun juuri siihen kohderyhmään, jota nykyiset kauneusihanteet kiinnostivat – halusin tai en. 

Olen kolmeakymppiä lähestyvä nainen, vietän paljon aikaa somessa ja olen kiinnostunut hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta ja pukeutumisesta. Työskentelen asiantuntijatyössä, jossa ammattitaito ratkaisee, mutta jossa huoliteltu olemus on osa uskottavuutta.

Missä välissä muutos tapahtui? Siihen kysymykseen en osaa vastata.

Somesisältö on vain osa totuutta

Taloussosiologian yliopisto-opettaja ja ulkonäkönormeja väitöskirjassaan tutkineen Erica Åbergin mukaan sosiaalinen media voi vääristää ajatusta siitä, miltä ihmisen kuuluu näyttää – etenkin kun algoritmit nostavat esille kuratoituja vaikuttajasisältöjä.

“Totta kai se aiheuttaa paineita, jos päivittäin katsoo ihmisiä, jotka ovat hoikkia, rypyttömiä ja huoliteltuja, ja joiden työ on näyttää tietyn näköiseltä. Julkisesti esillä olevissa ihmisissä näkyy aika vähän pehmeää, ikääntyvää tai ryppyistä ihoa”, Åberg toteaa.

Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esteettiset toimenpiteet olisivat valtavirtaistumassa Suomessa.

“En ajattele, että keskustelut esteettisistä toimenpiteistä tai ainakaan niiden toteuttaminen näkyisivät vielä läpileikkaavasti väestötasolla. Luulen, että pistoshoidot ja vastaavat ovat yhä rajatun somekuplan ilmiö. Aihetta pitäisi kyllä tutkia”, Åberg sanoo.

Samalla Åberg näkee sosiaalisen median ja julkisen keskustelun muokkaavan sitä, mikä koetaan tavalliseksi itsestä huolehtimiseksi. Mitä enemmän huomiota aihe saa, sitä normaalimmalta se tuntuu. 

“Hyvä esimerkki on geelikynnet. Nyt ihan tavallisetkin ihmiset hoitavat kynsiään sellaisella pieteetillä, jota olisi ollut vaikea kuvitella 20 vuotta sitten.”

Åbergin mukaan esteettisten toimenpiteiden valtavirtaistumista on tapahtunut muualla, kuten

Ruotsissa, jossa pistoshoidot ovat huomattavasti näkyvämpi osa kauneudenhoitoa kuin

Suomessa. Hän ei näe syytä, miksi kehitys ei siirtyisi pitkällä aikavälillä myös Suomeen.

Kauneusihanteiden jahtaamisesta voi tulla kallis projekti

Tämän hetken kauneusihanteessa korostuvat nuoruus, hoikkuus ja huoliteltu mutta luonnolliselta näyttävä ulkonäkö.

Åberg toteaa, että tutkimusten mukaan esteettisillä toimenpiteillä pyritään useimmiten juuri luonnolliseen lopputulokseen. Tavoite ei ole näyttää siltä, että on juuri astunut ulos kauneusklinikalta.

“Luultavastihan meidän keskuudessamme elää ihmisiä, jotka ovat tehneet itselleen erilaisia uudistuksia, mutta joiden naamasta sitä ei huomaa”, Åberg toteaa.

Kun ulkonäkö näyttää vaivattomalta ja luonnolliselta, kauneusihanteisiin liittyvä eriarvoisuus voi jäädä näkymättömäksi. Helposti unohtuu, kuinka paljon aikaa, rahaa ja työtä ulkonäön ylläpitäminen todellisuudessa vaatii.

Esimerkiksi kolmelle alueelle toteutettava botox-injektio maksaa Helsingissä noin 400-500 euroa. Vaikutus kestää neljästä kuuteen kuukautta. Botox-pistosten hinnaksi vuodessa tulisi siis ainakin tonni.

Jos listalle lisää vielä geelikynnet, kampaamokäynnit, ihonhoitotuotteet, pilateksen tai muun urheiluharrastuksen, ravintorikkaan ruuan, laadukkaat vaatteet ja palautumista tukevat aktiviteetit, nousee kauneusihanteisiin vastaamisen hintalappu korkealle. 

Ulkonäköön panostaminen nähdään investointina itseensä

Onko Suomeen syntymässä esteettinen eliitti? Åbergin mielestä kysymystä on syytä pohtia.

Kyse ei ole vain yksittäisestä täyteainehoidosta, vaan laajemmasta elintavasta ja kulutustyylistä.

“Esteettinen eliitti voisi käsittää ihmiset, joilla on mahdollisuus, mutta toisaalta myös vaatimus, ylläpitää tiettyä ulkonäköä rahaa, aikaa ja palveluita kuluttamalla”, hän pohtii.

Åbergin mukaan puhe itseensä investoimisesta on ylipäätään lisääntynyt yhteiskunnassa. Hyvinvoinnin, uran ja itsensä kehittämisen rinnalla myös ulkonäköön ollaan yhä valmiimpia sijoittamaan, vaikka sen tuottama hyöty olisikin vaikeasti määriteltävissä.

Samalla sosiaalinen media altistaa jatkuvasti melko kapealle kauneusihanteelle, mikä voi lisätä ulkonäköpaineita, vertailua ja oman ulkonäön kriittistä tarkastelua.

“Jos käyttää aikaa itsensä kriittiseen tarkasteluun ja keksii jatkuvasti asioita, joita pitäisi korjata, niin kyllähän se vie elämäniloa ja energiaa ja on pois muusta”, Åberg toteaa.

Normalisoituminen alkaa ajatuksista

Mielestäni jokaisella on oikeus tehdä ulkonäölleen, mitä haluaa.

Esteettisistä toimenpiteistä ja nykyisistä kauneusihanteista on kuitenkin vaikea keskustella sivuamatta kysymystä siitä, kenellä on aidosti varaa näyttää jatkuvasti hyvinvoivalta, nuorelta ja huolitellulta. Etenkin, jos aiemmin vapaaehtoisina pidetyt toimet ja toimenpiteet alkavat näyttäytyä ääneen sanomattomina odotuksina.

Ilmiöön liittyy myös sukupuolittunut ulottuvuus. Jos naisilta odotetaan yhä enemmän rahallista ja ajallista panostusta ulkonäköön, mitä se tekee taloudelliselle tasa-arvolle pitkällä aikavälillä?

En ole itse toteuttanut esteettisiä toimenpiteitä, enkä ehkä koskaan toteutakaan.

Ajatus ei kuitenkaan tunnu enää täysin mahdottomalta. Ja ehkä siitä viimeaikaisessa kehityskulussa onkin kyse.

Merkittävin muutos ei ole se, että yhä useampi ottaa botoxia, vaan se, että yhä useampi alkaa pitää sitä tavallisena ajatuksena.