Eurooppa vastaan digijätit: digijättien valta huolestuttaa asiantuntijoita

Digijätit, kuten Google, Meta, Amazon, Apple ja Microsoft hallitsevat arkeamme. Euroopassa on herätty pohtimaan, kuinka paljon valtaa yhdysvaltalaisille teknologiayhtiöille on vuosien aikana kertynyt. Mimmien toimitus kysyi asiantuntijoilta, kenelle lopulta kuuluu päätösvalta tiedosta, markkinoista ja digitaalisesta tulevaisuudesta. 

Kotimaista dataa kerätään yhä enemmän ulkomaisille pilvipalveluille, sillä se on halpaa. Kuva: Mimmit sijoittaa

Aiemmin yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, kuten tiedonvälitystä ja datan keräämistä ihmisten terveydestä ja mielenkiinnonkohteista on hallinnut valtio. Nyt samalla asialla on muutama voittoja tavoitteleva, miljardöörien hallinnoima digijätti, kuten Google, Apple, Amazon, Meta ja Microsoft.

Mitä digijättien vallasta oikein tulisi tietää? Millaista politiikkaa nyt tarvittaisiin?

Kysyimme Sitran johtavalta asiantuntijalta Jukka Vahdilta sekä Helsingin yliopiston akatemiatutkijalta Matti Ylöseltä.

Somejättien pelisääntöjen armoilla

Digijätit tietävät meistä enemmän kuin kukaan on koskaan tiennyt näin laajoista ihmismassoista. 

“Perinteisillä tiedonkeruun tavoilla vastaavien datamäärien kerääminen ei olisi mahdollista. Lisäksi yrityksillä on hurja valta siihen, millaiset näkemykset ja narratiivit julkisessa keskustelussa pääsevät esille ja painottuvat”, Vahti toteaa.

Ylönen komppaa, että alustat muuttavat keskusteluja globaalisti. 

“Sitä kautta nämä maailman rikkaimmat ihmiset, heidän keskustelunsa ja prioriteettinsa alkavat muovata poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua maailmanlaajuisesti. Keskusteluilmapiirin muuttumista ja vaikutuksia voi olla aika hankala yksittäisen somen käyttäjän huomata”, hän pohtii.

Lisäksi somelogiikka levittäytyy somesta myös muualle yhteiskuntaan: jotta saa huomiota, on pakko kärjistää ja hakea vastakkainasettelua. Vahti kuvailee, että “olemme kaikki samassa veneessä somejättien pelisääntöjen armoilla”. 

Vahdin mukaan ongelmallista demokratian kannalta tästä tekee se, että digijättien toiminta on hyvin läpinäkymätöntä. Aina ei esimerkiksi tiedetä, mitä dataa digijätit keräävät tai millä kaikilla tavoilla ne vaikuttavat julkiseen keskusteluun ja politiikkaan. Se tiedetään, että ne todella vaikuttavat. 

Ongelmallista on myös se, ettei käyttäjistä kerättyä dataa ja siitä tehtyjä tutkimuksia jaeta avoimesti.

Suomalaisten data ulkomaisten yritysten käsissä

Vastakkainasettelun ja demokratian vaarojen lisäksi toinen vaara on riippuvuus yhdysvaltalaisista ja kiinalaisista alustoista, Vahti ja Ylönen toteavat. Kumpikin on huolissaan siitä, että Yhdysvallat ja Trump voivat käyttää digialustojen kautta valtaa myös Eurooppaan.

Yksi varoittava esimerkki löytyy noin vuoden takaa. Viime keväänä Microsoft katkaisi Trumpin hallituksen pyynnöstä YK:n kansainväliseltä tuomioistuimelta yhtiön palvelut, koska tuomioistuin antoi pidätysmääräyksen Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta. 

Myös Suomessa useat yritykset ja julkishallinto käyttävät yhdysvaltalaisia pilvipalveluita, kuten Amazon Web Servicea (AWS) osana it-ratkaisujaan. Lisäksi lähi aikoina Suomessa on ilmoitettu kolmesta muutoksesta, joiden on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 aikana:

Suomen vaalien ehdokas-, äänestäjä- ja tulostietojen taltiointiin käytetään jatkossa Amazonin omistamaa tytäryhtiötä AWS:ia, suomalaisten verotiedot ovat siirtymässä Microsoftin omistamaan Microsoft Azure -palveluun, ja Kela siirtää asiakastietojaan ulkomaisille pilvipalveluille. 

Asiantuntijat ovat varoittaneet suomalaisten datan siirtämisestä ulkomaille.

Myös Vahti toteaa, että suomalaisia koskevan datan luovuttamisessa ulkomaille voi olla pidemmällä aikavälillä riskejä, joita emme vielä edes osaa hahmottaa.

“Vaikka tieto olisi anonymisoitua, sen avulla voi periaatteessa olla mahdollista tunnistaa esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan jakolinjoja tai pidemmällä aikavälillä nousevia heikkoja tai vahvoja signaaleja. Minusta tämän kaltaiset aineistot olisi viisasta pitää omissa käsissämme luotettavilla palvelimilla”, Vahti sanoo.

Trumpin valta

Ylönen on tutkinut paljon sitä, miten Eurooppa tuli näin riippuvaiseksi yhdysvaltalaisista digijäteistä, kuten Amazonista, Microsoftista tai Metasta. Yksi käännekohta oli jo vuonna 2000, kun EU:n sisämarkkinat ja sähköisen kaupan direktiivi luotiin.

“Direktiivistä puuttui mekanismit ja keinot tehokkaaseen digitaalisten alustojen sääntelyyn. Yleisesti on puuttunut jonkinlainen selväjärkinen käsitys vallan keskittymisen ongelmista,” Ylönen toteaa. 

Myös kilpailupolitiikassa olisi ollut parantamisen varaa.

“Meillä ei ole ollut tehokkaita keinoja estää yritysten vallan kasvua.”

Vahti katsoo, että yksi huolestuttava käännekohta on juuri ohitettu: Donald Trumpin valinta presidentiksi toista kertaa. Amazonin – jonka käsissä Suomen vaalidata pian on – omistaa miljardööri Jeff Bezos, joka on varsin hyvää pataa Trumpin kanssa. 

“Trumpin virkaanastujaisten eturivissä isuivat taputtamassa teknologiaoligarkit. Nyt digijättien valta kietoutuu ihan eri tavalla turvallisuuskysymyksiin ja geopoltiiisin päätöksiin. Tämä on uuden aikakauden alku”, Vahti toteaa.

Ylönen on Vahdin kanssa samoilla linjoilla siitä, että elämme historiallista käännekohtaa. 

“Euroopan unionissa ajateltiin vielä jokin aika sitten, että ‘antaa vain markkinoiden hoitaa, ei ole niin merkitystä missä ne palvelut ja erilaiset keskeiset digitaaliset infrastruktuurit tuotetaan’. Nyt voidaan viimeistään sanoa, että tämä oli naiivi ajatus.”

Mikä ratkaisuksi?

Tarvitsisivatko digijätit siis aiempaa tarkempaa valvontaa ja kontrollointia? Pitäisikö yrityksiltä vaatia parempaa läpinäkyvyyttä?

Sekä Ylönen että Vahti peräänkuuluttavat tiukempaa julkista kontrollia.

“Meillä oli Suomessa toisen maailman sodanjälkeisenä aikakautena vahva julkinen kontrolli ja visio siitä, mihin suuntaan Suomea kehitetään. Se pitäisi löytää uudestaan”, Ylönen pohtii.

Ylönen tuo esiin EU:n digimarkkinasäädöksen, joka on ollut askel hyvään suuntaan. Digimarkkinasäädös pyrkii takaamaan kilpailun säilymisen digitaalisilla markkinoilla.

“Tarvitsisimme silti myös lisää regulaatiota datan käyttöön, sekä palveluiden ja käyttäjien oikeuksiin. Ongelma on se, että nämä ovat jääneet teorian tasolle, eikä viety käytäntöön.” 

Filosofista näkökulmaa teknologiaan

Vahti toivoo, että keskusteluun teknologiasta tuotaisiin arvojen, filosofian ja politiikan näkökulmaa. Suomessa puolueet voisivat esimerkiksi keskittyä myös siihen, millainen on oman puolueen tulevaisuusnäkymä, millaista tekoälyä tai sosiaalista mediaa haluttaisiin edistää.

“Tekngologia otetaan neutraalina asiana, vaikka se ei sitä ole. Siksi digijätit ovat pystyneet sanelemaan säännöt tähän asti”, Vahti toteaa. 

Lisäksi tarvittaisiin eurooppalaisia korvaajia yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille digijäteille, jotta Euroopassa dataa ja muita digipalveluita voitaisiin hallinnoida eurooppalaisilla järjestelmillä ja alustoilla. Tämä takaisi sen, ettei Euroopan infrastruktuuri ja yhteiskunnan toimivuus ole riippuvainen Yhdysvalloista tai Kiinasta.

Ratkaisua voidaan etsiä myös vastavoimista, eli tahoista, jotka katsovat ja tutkivat valtaa ja sen jakautumista kriittisesti. 

Ylösen mukaan vallalla on kuitenkin kehityskulku, jossa tällaiset yritysten valtaa tasapainottavat voimat, kuten journalismi tai kansalaisjärjestöt, ovat heikentyneet.

“Resursseja on leikattu esimerkiksi kansalaisjärjestöiltä, tutkivasta journalismista, ja muusta kriittisestä tiedontuotannon rahoituksesta. Tieteen rahoituksessa on yhä enemmän ylhäältä päin ohjattua rahoitusta: se, minkä tyyppistä tutkimusta tehdään ja minkä tyyppinen tutkimus saa rahoitusta on muuttunut.”

Toisaalta ihan jokainen voi harjoittaa kriittistä ajattelua ja tiedonkeruuta. Ylönen kannustaa hankkimaan kattavaa ymmärrystä vallankäytöstä ja sen tavoista.

Lisäksi yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa “jaloillaan” – siis sillä, missä sosiaalisen median kanavissa profiili on tai mitä viestintäkanavia tai hakukoneita käyttää. 

“Moni on jo lähtenyt aktiivisesti etsimään vaihtoehtoja suosituimmille somealustoille ja hakukoneille.”