Kohti kestävämpää työelämää – Mitä nelipäiväisestä työviikosta pitäisi ajatella?

Keskustelu nelipäiväisestä työviikosta käy ajoittain kuumana. Toiset vannovat sen nimeen, osa näkee lyhyemmän työajan samalla palkalla mahdottomana. Asiantuntijoiden viesti on kuitenkin selvä: meidän täytyy miettiä työelämää rohkeasti uudelleen.

Kuva: Johanna Taskinen

Kaikki keskustelua seuranneet tietävät tärkeimmät väitteet nelipäiväisen työviikon puolesta ja sitä vastaan. Kokeiluista saatujen tulosten perusteella työntekijöiden hyvinvointi ja motivaatio paranevat ja työn tehokkuus nousee. Toisaalta nelipäiväisen työviikon ei uskota soveltuvan kaikille aloille.

Oli niin tai näin, on meidän keksittävä keinoja, joilla työuupumuksesta voidaan tehdä historiaa. 

Työelämän tutkija Hertta Vuorenmaa muistuttaa, että työurat pitenevät, minkä vuoksi työtä tulisi tehdä kestävämmin. Hänen mukaan kyse ei ole ainoastaan tehdyistä työtunneista, vaan siitä, mitä töissä tehdään ja miten työn kuormittavuutta voidaan vähentää.

“Työpäivän rakennetta täytyy miettiä muutenkin kuin ajan kautta, ja se vaatii laajempaa muutosta”, Vuorenmaa toteaa.

Tehokkuuden mittareissa huomioitava alakohtaiset erot

Vuorenmaan mukaan lyhennetty työaika täydellä palkalla voi olla realismia silloin, kun työaikaa lyhentämällä saadaan nostettua tuottavuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työmäärä, joka nykyisellään saadaan tehtyä viidessä päivässä, voidaan tehdä neljän työpäivän aikana.

Onnistuakseen se vaatii turhasta karsimista, mutta myös sen pohtimista, miten työn tuottavuutta arvioidaan.

Vuorenmaa painottaa, ettei samoja mittareita voi käyttää kaikilla aloilla. Esimerkiksi opettajan tai hoitajan työ ei ole perinteisillä mittareilla tuottavaa, sillä se ei tuo välittömästi talouskasvua. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että myös talouskasvun kannalta koulutus ja hoivatyö ovat välttämättömyyksiä, sillä koulutettu ja hyvinvoiva väestö toimii myös talouden moottorina. 

Meidän täytyy siis pystyä ajattelemaan tuottavuutta laajemmin, ja erottaa lyhyen ja pitkän aikavälin tuottavuus toisistaan.

Mielekäs työ rakentaa kestävää taloutta

“Se, että työaikaa lyhennetään mutta kuorma pysyy samana, voi tehdä tilanteesta pahemman. Pelkkä ajan pohtiminen ei siis riitä, vaan täytyy kysyä, mikä on kuormittavaa missäkin työssä”, Vuorenmaa toteaa.

Hän nostaa esiin chat GPT:n. Se on muuttanut työelämää jo siten, että tietyn kaltaisissa töissä yksinkertaisimmat hommat jäävät pois, jolloin työntekijälle jää kaikkein haastavimmat tehtävät. Haastavia asiantuntijatöitä ei taas voi tehdä kahdeksaa tuntia tehokkaasti päivittäin.

Lisäksi Vuorenmaa kannustaa pohtimaan, minkä kaikkien asioiden pitäisi muuttua, että tehtäisiin kestävää työtä. Kestävyys on nimittäin myös talouskysymys. Loppuunpalaneet työntekijät eivät ole kenenkään etu.

Työ on kestävämpää esimerkiksi silloin, kun se on mielekästä. Työn mielekkyydessä puolestaan korostuu mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, jota Vuorenmaan mukaan tukee laadukas esihenkilötyö. 

“On tärkeää ymmärtää, että kestävämpi ja työntekijöiden hyvinvointia lisäävä työelämä on todella monen asian summa, mutta ei silti mitenkään mahdoton saavuttaa”, Vuorenmaa toteaa.

Jos tarkoitus on, että ihmiset jaksavat pitkiä työuria, on työn oltava mielekästä ja vähemmän kuormittavaa – ja joissain tapauksissa se saattaa vaatia työajan lyhentämistä. Nelipäiväinen työviikko saattaa siis olla tulevaisuutta, mutta keskustelua sen mahdollisuuksista ei voi typistää vain tehtyihin työtunteihin. Muutoksen kohti kestävämpää työelämää on oltava kokonaisvaltaisempi.