Koronan vaikutukset talouteeni – menetin duuneja, hankin lisää sijoituksia
Kivaa pääsiäistä, mimmit (whatever that means, pääsiäinen on päivineen kaikkineen ehkä maailman hämmentävin pyhä).
Jotta poditiimi pääsee nauttimaan pääsiäisestä täysin siemauksin, ei tällä viikolla ilmesty uutta jaksoa. Sen sijaan ajattelin ilahduttaa teitä vanhalla kunnon blogipostauksella.
Lyhyt recap:
Mimmit sijoittaa -tiimin arki muuttui radikaalisti maanantaina 9. maaliskuuta (kuten kaikkien muidenkin). Matkustimme Hannan kanssa Kauhavan työkeikalta junalla takaisin Helsinkiin, kun maailman pörssit avautuivat rankkaan luisuun. Luisun aloitti kärjistynyt öljysota ja koronaviruksen leviäminen, joista puhumme Hannan kanssa tarkemmin tässä podijaksossa.
Torstaina 12.3. olimme julkaisemassa lippuja Mimmit sijoittaa vastuullisesti -tapahtumaan. Seurasimme koronavirukseen liityviä ohjeistuksia herkeämättä, ja päädyimme perumaan lipunmyynnin varttia ennen H-hetkeä. Tunnelma toimistolla oli epätodellinen ja kireä, kukaan ei tiennyt miten tällaisissa tilanteissa tulisi menetellä.
Sen jälkeen siirryimme kotioloihin, ja sieltä kirjoitan teille nyt kuukautta myöhemmin. Korona on vaikuttanut niin omaan sijoitussalkkuun kuin palkansaantiinkin. Ajattelin tässä postauksessa avata teille molempia puolia.
Workworkworkworkwork
Emme tietenkään olleet yleisötapahtuman perumisessa yksin. Samana iltapäivänä sähköposti täyttyi työpajojen ja puhujakeikkojen perumisilla. Kalenteri tyhjentyi muutamassa päivässä.
Ja se oli ihan okei. Samalla kun #selfisolation ja #socialdistancing muuttuivat luonnolliseksi osaksi sanavarastoamme, minua ei rehellisesti sanoen edes kiinnostanut mennä minnekään. Meidän yrityksellä oli vuoden työnteon (ja pihistelyn) jälkeen kertynyt sen verran kassaa, että pärjäisimme muutaman kuukauden ilman töitä.
Tapahtumat, työpajat ja puhujakeikat muodostavat noin kolmasosan meidän liikevaihdosta, joten tottakai niiden menettäminen tuntuu. Olemme kuitenkin onnekkaassa asemassa moneen muuhun yritykseen verrattuna.
FUCK YOU (korona) -rahasto
No entä se oma talous? Kun aikoinaan innostuin sijoittamisesta, halusin laittaa kaiken löysän käteisen heti pörssiin tekemään tuottoa. Hillitsin kuitenkin itseni kerryttämällä ensin bufferirahaston. Jälkiviisastelu on tietenkin perseestä, mutta tällaisessa tilanteessa olen hyvin kiitollinen puskurista.
Oma puskurini ei ole mitenkään suurimmasta päästä, 2000 euroa, enkä ole siihen vielä koskenutkaan. Mutta tieto sen olemassaolosta auttaa nukahtamaan öisin. Kun tästä selvitään ja kaikki palaa normaaliin (ei ehkä vanhaan normaaliin, varmaan uuteen sellaiseen, mutta siitäkin muodostuu jossain vaiheessa normaali), aion kasvattaa puskuria vielä muutamalla tonnilla. Sen olen tästä tilanteesta oppinut.
Yrityksen puskuria tulemme toisaalta käyttämään hyvin pian. Siihen kajoaminen on psykologisesti jännä juttu. Puskuri tuo turvan tunnetta niin kauan kun en sitä käytä. Kun sitä hyödyntää, takaraivossa kaikuu ajatus, että mitä sitten.
No, sitten keksitään jotain muuta. Sitten selvitään muin keinoin. Kaikkeen ei voi jatkuvasti varautua. Kaikki järjestyy. (Toista tämä mantra tarvittaessa muutamaan kertaan.)
Sijoitussalkun terveiset
Kaikella sillä vapaa-ajalla, jota vain lapseton, #selfquarantined digiyrittäjä on poikkeusolojen myötä saanut, olen alkanut kyttäämään pörssikursseja. Aluksi olin laskusta jopa hilpeissäni, ja se 500€ jota olin säästänyt arvo-osuustililleni alennusmyyntejä varten paloi pikaisesti. Sen jälkeen siirsin vielä kevään viimeiset puhujapalkkiot osakesäästötilille.
Koska tein laskun aikana moneen otteeseen ostoja Suomen indeksirahastoon, en halunnut päällekkäisyyksien vuoksi ostaa osakesäästötilille OMXH25-yhtiöitä. Sen sijaan ostin kolmen small ja mid cap yhtiön osakkeita, ja sillä strategialla ajattelin pysyä.
Olen erittäin tohkeissani tästä uudesta osakepoimintaharrastuksesta, ja jätin osakesäästötilille vielä vähän käteistä tulevia ostoja varten. Olen kuitenkin nöyrä sitä tosiasiaa kohtaan, että tämä karhumarkkina saattaa kestää vielä vuosia, jolloin ostojen kanssa ei missään nimessä ole kiire. Laskevaan markkinaan sijoittaminen ei myöskään ole hirveän kivaa, mutta juuri sen takia sitä vissiin “sotakassaksi” kutsutaan.
Tämän lisäksi pysyn sijoitussuunnitelmassani jatkamalla kuukausisäästämistä normaalisti matalakuluisiin ETF:iin.
Yhdeltä mokalta en säästynyt: ennen kriisiä huomasin salkussani olevan turhan suuri paino kehittyville markkinoille (pääosin Aasiaan). En välittänyt siitä liikaa, sillä ajattelin, että kuukausisijoittamisen myötä salkku tasaantuu. No, koronan tullessa varsinkin tämä ETF valahti reippaasti miinukselle. Nyt en kovan painon vuoksi raaskisi ostaa sitä lisää, mutta hankintahinnan laskemisen kannalta tämä kannattaisi. Oh well. Opinpa tästäkin jotain, eli sen, että HAJAUTTAMINEN KANNATTAA.
Missä nyt mennään?
Uusi arki on laskeutunut. Siinä en juurikaan käy toimistolla, vaan pysyttelen kotona. Jumppaan olkkarin lattialla silloin kun jaksan, teen kävelyjä ja koitan pysyä edes jonkinlaisessa työ- ja unirytmissä.
Mimmit sijoittaa -tiimille tämä kuukausi on opettanut paljon, olemme reagoineet tilanteeseen nopeasti, peruneet tapahtumia, mutta kehitelleet muita projekteja. Kun hyväksyy sen tosiasian, ettei asiat aina mene suunnitellusti, yrittämisestä tulee huomattavasti mielekkäämpää.
Vaikka olemme ottaneet fyysistä etäisyyttä toisistamme, uskaltaisin sanoa, että tämä kriisi on lähentänyt meitä. Olemme jopa saaneet tiimiimme lisäystä, mutta siitä lisää tulevassa postauksessa!
Vihaan disclaimereita, mutta people pleaser sisälläni lisää tähän vielä sellaisen: Tiedän, että monet kohtaavat koronakriisin erittäin epäedullisista lähtökohdista, ja olen moneen verrattuna hyvin etuoikeutetussa asemassa. Päädyin kirjoittamaan tämän tekstin, koska olen ollut avoin omasta taloudellisesta tilanteesta aikaisemmin blogissa, joten ajattelin olla sitä nytkin.