Viidennellä hakukerralla lääkikseen: tasapainon löytäminen toi Marikalle opiskelupaikan

Marikan pitkäaikainen unelma toteutuu viimein, kun hän tänä syksynä aloittaa lääketieteen opinnot – viiden vuoden hakemisen jälkeen. Opiskelupaikka avautui kovan työn lisäksi vanhoista ajatusmalleista irti päästämällä ja tasapainon löytämällä.

Marika Vilja pääsi lääkikseen viidennellä hakukerralla. Kuva: Otto Laine

Epätoivon tunne on murskaava, kun Marika Vilja sai vuonna 2021 jo kolmannen kerran tiedon hylkäyksestä. Opiskelupaikka ei ollut vieläkään auennut, vaikka hakuvuosia on jo puolikkaan tutkinnon verran takana.

Päällimmäisenä tunteena oli häpeä, sillä tälläkin kerralla hän joutuisi kertomaan läheisilleen, ettei onnistunut tavoitteessaan.

Takana oli vuosien ponnistelu, tuhansia lukutunteja ja aivan liikaa valmennuskursseihin käytettyä rahaa. Vuosi toisensa jälkeen hän on myös joutunut seuraamaan sivusta, kuinka ihmiset hänen ympärillään pääsevät opiskelemaan.

“Siinä on hiuksenhieno ero, milloin suorittaminen on tervettä sisukkuutta ja oman unelman eteen töiden tekemistä, ja milloin se muuttuu epäterveeksi pakkomielteeksi”, Marika toteaa.

“Omalla kohdallani hakeminen oli välillä jopa toksista ja pakkomielteistä, kun yritin hampaat irvessä mennä tavoitetta kohti. Jälkeenpäin olen kuitenkin tajunnut, etteivät paine ja pakko ole yleensä hyviä motivaattoreita”, hän jatkaa.

Tavoite oli selkeä: “olen lääkäri”

Vaikka epätoivo kasvoi jokaisen hylkäyksen jälkeen, oli Marikalle aina selvää, että ensi vuonna haetaan uudestaan. 

“Minua helpotti ajatus siitä, että olen tehnyt jo paljon oikeita asioita. Kun jatkan samalla polulla, se tulee lopulta johtamaan siihen, että olen lääkäri”, Marika kertoo.

Pelkällä kovalla työllä opiskelupaikka ei kuitenkaan auennut. Erityisesti kolmas hakuvuosi oli aiempia musertavampi.

“Kun kolmannen hylkäyksen jälkeen moni läheinen pääsi opiskelemaan, syntyi tunne siitä, että minun täytyy olla huonompi kuin muut”, Marika kertoo.

Lisäksi sosiaalinen media oli Marikalle triggeri, joka nosti pintaan kateuden tunteita. Siksi välillä oli pidettävä taukoja somesta, ja keskityttävä vain omaan tekemiseen.

Sisäinen työ avasi lopulta ovet lääkikseen – ja armollisuuteen

Kun hylkäykset toisensa perään alkoivat tuntua raskailta, ja muusta elämästä katosi ilo, Marika hakeutui terapiaan. Vasta terapian myötä Marika uskalsi haastaa pinttyneitä ajatusmallejaan ja hellittää otetta.

Hän uskaltautui hakemaan myös muihin kouluihin, ja päätyikin opiskelemaan vuodeksi biolääketiedettä, kun vielä neljännelläkään kerralla lääkiksen ovet eivät auenneet.

Tämä oli tärkeä kokemus, sillä siellä hän tajusi, että hän voi työskennellä intohimonsa parissa myös muuten kuin lääkärin roolissa. Palo itse lääkärin ammattia ja potilastyötä kohtaan ei kuitenkaan kadonnut, joten Marika päätti yrittää vielä uudelleen.

Viides hakukerta oli henkisesti helpompi, sillä paine ja pakko olivat tiessään. Silloin opiskelupaikka myös avautui.

“Sisäänpääsy kouluun vaati sen, että päästin irti pakkomielteestä olla lääkäri”, Marika toteaa.

Sisäinen työ toi Marikalle opiskelupaikan, mutta myös armollisuutta itseään kohtaan.

“Ennen olin ankarampi itselleni, ja pienestäkin virheestä saatoin ruoskia itseäni. Jos sillä itsekriittisyydellä menisi työelämään, saattaisi se olla aika karua. Koen, että sisäinen työ on valmistellut minua työelämään asti, ja uskon, että minulla on nyt paremmat keinot ja voimavarat käsitellä kaikkea, mitä siellä tulee vastaan.” Marika pohtii.

Unelmakaan ei ole mielenterveyden menettämisen arvoista

Marika uskoo, että hänen pidemmällä hakumatkallaan oli tarkoituksensa; se valmisti häntä laajemminkin elämää varten. Hän ajattelee silti, ettei koulupaikan saamisen pitäisi olla niin rankkaa.

“Korkeakouluhaun ei pitäisi olla kilpailu, jossa vain vahvimmat selviytyvät ja muut menettävät mielenterveytensä”, Marika tiivistää.

Samassa tilanteessa kamppailevia Marika muistuttaa siitä, että jokaisen olisi keskityttävä omaan polkuunsa. Vertailusta ei ehkä koskaan pääse täysin eroon, mutta jokainen elää täällä lopulta omaa elämäänsä itseään varten. Siksi kannattaa jatkaa yrittämistä, vaikka ympärillä toimittaisiin toisin.

“On tärkeää seurata omaa kutsumustaan, mutta mikään unelma ei ole sen arvoinen, että menettää terveytensä”, Marika toteaa.

Siksi täytyy myös uskaltaa hakea apua, mikäli elo oman pään sisällä käy liian raskaaksi.

“Kun on uppoutunut hakuprosessiin ja on vain yksi tavoite, saattaa tämä tuntua sanahelinältä, mutta se on totta. Elämässä on niin paljon muutakin tärkeää.”

Ja ainakin Marikan kohdalla juuri tämän asian ymmärtäminen, ja sitä kautta tasapainon löytäminen, oli avain menestykseen.