Näin kävi syksyn säästösuunnitelmalleni

P1031122.jpg

1.1.2018

2018. Vuosi, kun aloitin hiusteni föönaamisen.

Vuosi, kun palasin koulun penkille.

Vuosi, kun perustin tämän blogin.

Tai itse asiassa kaikki nämä asiat tapahtuivat vasta syksyllä.

Viime uudenvuodenaaton olin Wellingtonissa. Vuoden ensimmäisenä päivänä herättiin aamuviideltä ja ajettiin satamaan, jossa odotti laiva Eteläsaarelle. Vietin ensimmäisen puoliskon tästä vuodesta ajaen pientä vihreää pakua Uuden-Seelannin rantoja pitkin. Se oli ihan eri elämää, varsinkin taloudellisesti. Mutta siitä enemmän toisessa postauksessa.

Kun palasin heinäkuussa Suomeen, loin työpöydälleni tiedoston, joka oli otsikoitu “Mimmien sijoitusblogi”. Ajattelin, että jos saan sivun täyteen postausideoita, aloittaisin blogin kirjoittamisen. Tällä hetkellä dokumentti on jotain 9 sivua pitkä.

Syyskuussa kirjoitin blogiin postauksen, jossa tein säästösuunnitelman syksylle. Rakastan suunnitelmien laatimista. Sitä, kun pääsee tarkastelemaan elämäänsä ulkopuolisena. Mutta suunnitelmat ovat turhia, jos suoriutumista ei arvioida jälkikäteen. Joten nyt on sen aika. Miten suoriuduin syksyn säästösuunnitelmasta?

Muistin virkistykseksi

Budjettini oli seuraava;

Menot:

Asumiskulut + laskut: 300€

Opiskelijalounaat: 50€

Muu ruokaraha: 200€

Kuntosali: 40€

Maksulliset sovellukset/suoratoistopalvelut: 40€

= 630€/kk

Säästökohteet:

Asuntolainan takaisinmaksu korkoineen: 200€

Pitkäjänteinen sijoittaminen: 50€

Bufferi: 50€

= 300€/kk

Kaikki yht. 930 € per kuukausi

Tulot:

Opintoraha: 250,28€

Palkka: Koska olen syksyn aikana itse pystynyt vaikuttamaan siihen, kuinka paljon töitä haluan tehdä, asetin itselleni kuukausittaiseksi tavoitepalkaksi 700 €.

Yht. 950 € per kuukausi

Ja miten meni?

No jaa.

Sekä hyvin, että vähemmän hyvin.

Hyvin siksi, että sain kaikki laskut maksettua ja joka kuukausi sijoitettua rahaa sekä pörssiin, että puskuriin.

Päin mäntyä siksi, että puskuri on sulanut sitä mukaa mitä se on kasvanutkin, käyttöraha ylittyi joka kuukausi suunnitellusta, ja luottokorttikin vedettiin reissussa esiin. Loppupeleissä veronpalautukset pelastivat.

Mikä meni pieleen? Disclaimerit ovat tässä vaiheessa taas oleelliset. Elikkäs; en yritä tässä postauksessa lesoilla sillä, että “pärjäsin syksyllä näin ja näin vähällä rahalla” tai luoda jotain kuvaa siitä, miltä rahankäyttö tulisi oikeaoppisesti näyttää. Ymmärrän, että kaikkien taloudelliset tilanteet näyttävät erilaisilta. Koitan tässä postauksessa vain antaa mahdollisimman realistisen kuvan siitä, miltä oma rahankäyttöni on tänä syksynä näyttänyt.

Käytin aamupäivän nettipankin tiliotteiden reidaamiseen. Tässä tuomio:

Syksyn budjetti 2018.png

Let’s dig in.

Epävakaat tulot

Syy syksyn kärvistelyyn oli epävakaat tulot, ja paikoin railakkaat menot. Ei mikään kuningasyhdistelmä, heh.

Tienasin syksyn aikana vaihtelevasti, suurin nettopalkkani oli 1287,27 € ja pienin 301,98 €. Tämä johtui osittain siitä, että maisterivaiheen opiskelu ei olekaan mikään läppä vaan oikeasti aikaavievää puuhaa (who would’ve guessed?!), ja siitä, että olen halunnut panostaa projekteihin jotka eivät välttämättä tuo mukanansa välittömiä tuloja (kuten tähän blogiin).

Huomasin myös säästösuunnitelman tehtyäni, että opintoraha olikin nettona “vain” 225,26 €. Niukempina kuukausina, eli syyskuussa ja marraskuussa, puskuri paikkasi ylittyneet menot. Puskurini oli syyskuun alussa 1000 €.

Railakkaat menot ja syntinen käyttäytyminen

Suunnitelmasta poikettiin myös positiivisin mielin, kun pääsin työn ja koulun takia matkustamaan Singaporeen ja New Yorkiin. Vaikka matkakulut olivat katettu, reissun päällä elämiskustannukset nousivat normaalista. Tosin sain nähdä kaksi mielentöntä kaupunkia, uusia supersiistejä kavereita, ja kokea pikkasen jetset-viboja.

newyork (6 of 87)-2.jpg

Marraskuun reissu Nykiin

Ja koska Mimmit sijoittaa -blogissa ollaan rehellisiä, tunnustan syntini: kun käyttörahat loppuivat, käytin reissussa luottokorttia. Vaikka about puolet Nykin reissun aterioista koostui dollarin pizzapaloista (onneksi reissuseura oli yhtä pihi kuin minä), West Villageen pääsee kuuntelemaan jazzia vain harvoin ja silloin mahdollisuuteen kannattaa tarttua. Joten, vaikka marraskuun käyttöraha näyttää taulukossa pienemmältä, vingutin Nykissä luottokorttia 163,05 euron edestä. Auts. Nollasin luottokorttilaskun seuraavassa kuussa veronpalautuksilla.

Ylpeyden hetket

Asia, josta olen kuitenkin ylpeä on se, että olen syksyn aikana käyttänyt Suomessa mahdollisimman vähän rahaa ravintoloihin ja shoppailuun. Koska olen tällainen lokki, syön ravintolassa melkein ainoastaan työn merkeissä jolloin safkaa harvemmin tarvitsee kustantaa itse. Kun selailin tiliotteita nettipankissa, löysin syksyltä kolme ajankohtaa, kun olen ostanut kotimaassa omalla kortilla ravintolasta aterian.

Toisaalta, olen useammin istunut tyttökaverin huoneen lattialla syömässä yhdessä kaupasta ostettua brunssia, juonut laatikkoviiniä jonkun toisen kaverin keittiöpöydän äärellä, tai kokannut (tai siis, no, poikaystäväni on kokannut) pastaa kotona kaveriporukalle. Jälleen kerran, ystäviäni yhdistää pihiys, luojan kiitos.

Mitä shoppailuun tulee, käytin syysvaatteisiin yhteensä 125,70 €. Vaatekaappini on pitkän reissun jälkeen hyvin minimalistinen, enkä voi sanoa että pukeutuminen aamuisin olisi erityisen jännittävää. Laitanko tänään päälle mustan poolon vai mustan poolon? Oh well. Olen myös surkea tekemään löytöjä esimerkiksi alemyynneistä tai kirppareilta, koska en jaksa laittaa hankintoihin paljon aikaa. Mitä enemmän pyörin nettikaupoissa metsästämässä ”hyviä diilejä”, sitä enemmän shoppailuhimoni yltyy, joten vältän koko hommaa.

Eteenpäin, sanoi mimmi lumessa

Lopputuloksena olen useana kuukautena joutunut kärvistelemään loppukuun ilman käyttörahaa, ja syönyt kasoittain pinaattilettuja ja pussinuudeleita. En kuitenkaan ole valvonut öitä huolestuneena, kiitos puskurirahaston. Sen avulla varmistan, ettei mun koskaan tarvitse kaikota sijoituksiin, vaan annan niiden kasvaa rauhassa omista sekoiluistani huolimatta.

Tämän uudenvuodenaaton vietän mökillä perheen kanssa. Se sopii mulle myös taloudellisesti hyvin, sillä käyttötilillä komeilee tällä hetkellä 21,93 eugenia.

Kiitos kuluneesta syksystä, mimmi! On niin siistiä saada kirjoittaa tätä blogia ja keskustella rahasta sun kanssa. Paras fiilis maailmassa on se, kun kuulen lukijan aloittaneen kuukausisäästämisen pörssiin tämän blogin takia. JESSS!

Ja hei, nyt kun vuosi vaihtuu onkin aika siirtää katse tulevaan. Minkälaisia postauksia sä haluaisit lukea ensi vuonna? Mikä tahansa raha-aiheinen asia joka mietityttää (oli se kuinka alkeellinen tai korkealentoinen tahansa) kannattaa ilmiantaa kommenttikenttään. Yours truly on sitoutunut selvittämään asiaan vastauksen.

Oikein, aivan, todellisen ihanaa uutta vuotta sulle, mimmi!

PS. Voit seurata Mimmit sijoittaa -blogia myös Bloglovinissa!

Mimmit sijoittaa Rahamaniassa!

Heippa mimmi! <3

Käsi ylös, jos tänään alkoi joululoma ja se on susta taivaallisen ihanaa.

Kävin tällä viikolla Rahamaniassa juttelemassa Ninan kanssa sijoittamisesta. Jaksossa kerron miten päädyin perustamaan Mimmit sijoittaa -blogin! En ole tainnut sitä täällä blogin puolella edes avata? **UNSEEN MATERIAL** siis luvassa, eh

Kerron myös mihin itse sijoitan ja annan lopussa vinkit sijoittamisen aloittamiseen. Aloita siis joululoma rahahölinän merkeissä ja tsekidaut!

Haastattelu löytyy myös podimuodossa iTunesissa ja Podcast-äpissä. Kiitos Rahamanian tyypit Nina ja Tellu kun sain tulla vierailemaan!

Mimmi, miksi sä sijoitat?

miksimasijoitan.jpg

Löysin vanhasta muistikirjastani aukeaman, jonka olin vaatimattomasti otsikoinut sanoin “UUSI ELÄMÄNI”. Otsikon alla seurasi päiväjärjestys, johon oli aikataulutettu kaikki visualisointiharjoituksista vatsalihasliikkeisiin.

Tämän kirjoittaminen nettiin tietenkin nolottaa. Mutta uskon, etten ole ainoa joka on epätoivoisessa tilassa tarttunut samaan, lohduttavaan ajatukseen; huomenna täydellinen elämäni alkaa, koska silloin teen kaikki nämä asiat mitä en koskaan tähän mennessä ole jaksanut tehdä.

Sillä sehän on totuus. Mä en jaksa meditoida. En joka päivä jaksa kirjoittaa ylös kolmea asiaa, josta olen kiitollinen enkä aloittaa aamujani aurinkotervehdyksillä. En jaksa lausua unelmiani ääneen enkä kehua omaa peilikuvaani. En jaksa pysyä vegaanisessa ruokavaliossa enkä kastella kasvejani tarpeeksi usein.

Mutta.

Mä jaksan sijoittaa. Ainakin mä jaksan sijoittaa.

Joka kuukausi siirrän rahaa arvo-osuustililleni. Kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta, salkkuni kasvaa ja sijoitukseni kantaa hedelmää. Se rakentaa perustaa tulevaisuudelleni, se antaa turvaa, kontrollin tunnetta, se voimaannuttaa. Se tuntuu hyvältä.

Siksi mä sijoitan.

Sitäpaitsi, sijoittaminen on paljon helpompaa kuin mitkään yllä listaamani asiat. Riittää, että pyhittää elämästään yhden iltapäivän kuukausisäästösopimuksen solmimiseen, jonka jälkeen hommat etenee automaattisesti aina ikuisuuteen. Se sopii tällaiselle laiskalle mimmille erinomaisesti.

Don’t get me wrong. Visualisointiharjoitukset ovat varmasti voimaannuttavia. Mutta tämähän on sijoitusblogi, herran tähden. 😉

Mimmi, miksi sä sijoitat?

PS. Seuraa Mimmit sijoittaa myös Instagramissa!

Milloin veronpalautukset maksetaan?

Veronpalautukset2.png

Huomenna. HUOMENNA!!!

Huomenna miljoonien suomalaisten tileille maksetaan veronpalautukset. Tänä vuonna veroja palautetaan Suomessa 2,9 miljardin euron edestä. Itse odotan tililleni kilahtavan 360,43 eugenia.

Miksi veroja palautetaan ja kenelle? Jakaako Verohallinto joka joulukuu kansalaiset kiltteihin ja tuhmiin lapsiin?

No ei oikeastaan.

Homma menee pikemminkin näin; Verohallinto tekee joka vuoden alussa kaikille verokortit, johon on merkitty ennakonpidätysprosentti. Se on se osuus ansiotuloistasi (palkoista, opintotuesta, eläkkeestä tai työttymyyspäivärahasta) jonka maksat veroa.

Veroprosentti perustuu tuloihin, jotka Verohallinto arvioi sinun vuoden aikana tienaavan. Jos palkkasi muuttuu vuoden aikana, voit hakea uuden verokortin netistä. Suomessa on progressiivinen verotus; mitä enemmän tienaat, sitä suurempi veroprosentti.

Seuraavan vuoden huhtikuussa Verohallinto lähettää kaikille tarkistettavaksi esitäytetyt veroilmoitukset, johon on merkitty viime vuoden tulot. Jos veroilmoituksessa on jotain korjattavaa, esimerkiksi puuttuvia pääomatuloja tai verovähennyksiä, korjauksen voi tehdä netissä.

Mikäli veroilmoituksessa ei ole mitään korjattavaa, Verohallinto tekee sen perusteelta verotuspäätöksen, ja tilit tasataan. Jos olit viime vuonna tehnyt töitä liian suurella veroprosentilla, työnantajasi välitti Verohallinnolle liikaa rahaa, jotka maksetaan veronpalautuksina takaisin (vaatimattoman 0,5% hyvityskoron kera).

Jos taas kuulut siihen vähemmistöön, joka viime vuoden aikana maksoi palkkatuloista veroja liian vähän, joudut maksamaan ne jälkikäteen Verohallinnolle takaisin mätkyinä (hienosti sanottuna jäännösverona). Auts. Toisaalta, mätkyt voi nähdä myös korottomana valtiolta saatuna velkana.

Tai, jos olet erityisen lahjakas yksilö joka tienasi viime vuonna prikulleen veroprosenttinsa mukaisesti, kenenkään ei tarvitse maksaa kellekään mitään. Pienin maksettava veronpalautus on 5 €, ja pienemmät mätkyt 10 €.

Tämä vuosi on viimeinen, kun verot palautetaan koko kansalle joulupottina. Ensi vuodesta alkaen veronpalautuspäivä muuttuu asiakaskohtaiseksi, ja valtaosalle palautukset maksetaan jo elokuussa.

Miten veronpalautukset kannattaa käyttää?

Ylimääräinen rahakönttä ei varmaan hirveästi ketään haittaa. Fyrkat voi kuitenkin koittaa käyttää mahdollisimman fiksusti. Kerrataanpa tärkeysjärjestys:

1. Maksa ensin velat pois. Tämä ei koske “hyvää” matalakorkoista velkaa kuten opinto- tai asuntolainaa, vaan pikemminkin luottokorttivelkaa ja ehdottomasti pikavippejä. Velat kaverille kannattaa myös hoitaa, koska ystäviä on kiva olla myös jatkossa. Omista veronpalautuksistani 150 € menee luottokortin nollaamiseen.

2. Jos ja kun velat on hoidettu, veronpalautukset voi käyttää esimerkiksi puskurin säästämiseen. Puskuri on siitä hyvä, että jos vaikka ensi vuonna joutuisitkin makselemaan mätkyjä, bufferi pitää sut pinnalla. Siirrän omasta veronpalautuksestani toiset 150 € puskuritilille.

3. Jos puskuri on hyvällä mallilla, palautuksen voi (ja kannattaa!) sijoittaa. Anna siis sijoitussalkullesi vähän joulumieltä. Jos sinulla ei ole kokemusta sijoittamisesta, lue täältä miten voit ryhtyä pörssisijoittajaksi päivässä. Loput kuuskymppiä omasta potistani aion siirtää arvo-osuustililleni.

Ja, okei, jos sitäpaitsi haluat hemmotella itseäsi jollain ravintola-illallisella tai hieronnalla, niin fine. Kyllä mä ymmärrän. Joulukuu on kurjaa ja pimeää aikaa. Silloin summan voi jakaa osiin, ja sijoittaa siitä esimerkiksi puolet.

Saatko tänä vuonna veronpalautuksia? Jos et ole varma etkä malta odottaa huomiseen, voit käydä tarkistamassa omat veronpalautuksesi OmaVerosta! 🙂

PS. Seuraa Mimmit sijoittaa myös Instagramissa!

Kuinka saavuttaa mielenra(u)ha?

P1011102-2.jpg

”Puhu rahasta, nauti mielenrauhasta”

Niihin sanoihin Danske Bankin Suomen maajohtaja ja boss lady Leena Vainiomäki päätti esitelmänsä maanantaina Löylyssä. Olin paikan päällä kuulemassa Dansken uudesta Taloudellinen mielenrauha kuuluu kaikille -hankkeesta.

Aihe oli mielenkiintoinen ja herätti minussakin paljon ajatuksia.

Tekeekö raha onnelliseksi? Ei välttämättä, mutta taloudellinen itsenäisyys voi tarjota mielenrauhaa. Puskurirahasto voi tarjota mahdollisuuden vaikka yrityksen perustamiseen, uudelleen kouluttautumiseen, huonosta parisuhteesta irtautumiseen, ulkomaille muuttoon ja näin ollen unelmien täyttymiseen. Kuitenkaan 38% suomalaisista naisista ei juuri luota taloudelliseen tilanteeseensa*.

Danske on valinnut taloudellisen mielenrauhan lähettilääksi aina yhtä sympaattisen Arman Alizadin. Armanin kanssa puhuttiin siitä, miten taloudellinen mielenrauha ei ole asia, joka automaattisesti esiintyy korkeatuloisilla ihmisillä. Ei ole olemassa sellaisia tuloja, jota emme saisi tuhlattua (paitsi Amazonin toimarilla Jeff Bezosilla, joka ei koskaan tule ehtimään tuhlaamaan kaikkea fyrkkaansa, sillä sitä on yksinkertaisesti liian paljon).

Aina löytyy lisää krääsää, jota luulemme tarvitsevamme. Aina voimme nostaa kuukausittaisia kuluja niin korkealle, että kovallakin kuukausipalkalla hikipisarat nousevat loppukuussa otsaan. Taloudellisen mielenrauhan tavoittelussa ei ole kyse absoluuttisista rahamääristä. Siinä on kyse taloudellisesta tietoisuudesta.

Epätietoisuus on stressaavaa. 26% 18–34-vuotiasta ei tiedä kuukausittaisten käyttövarojensa määrää. Tilin saldon tsekkaamisen kynnys kasvaa, mitä kauemmin viime kerrasta on. 13% suomalaisista ei ole koskaan tarkastellut kokonaispankkiasioitaan (eli lainoja, luottoja ja säästöjä). Siinä vaiheessa kynnyksestä on kasvanut muuri, jonka yli ei enää helposti kiivetä.

Ja juuri sen takia rahasta on puhuttava. Tyttökavereiden, naapureiden, pankkivirkailijoiden ja yläasteopettajien kanssa. Perheen kesken. Ja erityisesti itsemme kanssa, ja rehellisesti. Kun selvitämme omat tulomme ja menomme, kokonaiskuva aukeaa. Kun perusasiat ovat kunnossa, voimme laatia säästösuunnitelman, aloittaa sijoittamisen, ja kasvattaa taloudellista itseluottamusta.

Dansken selvityksen mukaan 22% suomalaisista ei koe taitojensa riittävän sijoittamiseen. Naiset karttavat sijoittamista useammin kuin miehet. Mutta rahasta puhumalla voi vaikuttaa. Joten mimmit, eiköhän vaikuteta yhdessä noihin tilastoihin.

*Postauksessa esitetyt tilastot perustuvat Danske Bankin laatimaan Taloudellinen mielenrauha 2018 -raporttiin.